torstai 4. tammikuuta 2018

Keskeneräisten töiden inventaario, osa 1

Joulukoristeita etsiessä tulee esiin keskeneräisiä käsitöitä. Hiiren koloa etsiessä tulee esiin keskeneräisiä muitakin töitä! Keskeneräisten sietämisen taitoni on kyllä kasvanut huomattavasti viimeisen kymmenen vuoden aikana. Liekö syynä rauhoittuminen ylipäätään - nuoremman itseni hötkyily tuntuu haihtuneen sumuna ilmaan, kuten vuodetkin, sen jälkeen kuin täytin kolmekymmentä. "Aika männöö niinku unenäkö", sanoi ukkokultani mummo aikoinaan. Olen ollut hänen kanssaan samaa mieltä jo toistakymmentä vuotta. 

Haittaavatko sinua keskeneräiset työt? Minua ei (enää). On ihana aloittaa! Varsinkin uusien tilkkutöiden aloittaminen on niin inspiroivaa, iloa tuottavaa, muotisanalla sanoen: pirskahtelevaa! Keskeneräiset, jotka ovat vanhentuneet rumiksi, joutavat vaikka roskiin. Ja on parempi laittaakin energiajätteeksi, koska muuten ne vain ärsyttävät, kun eivät ole kauniita tai toimivia ja vievät tilaa suotta. Toki on sellaisiakin töitä, joista tietää, että niistä tulee kivoja, kunhan valmistuvat. Niitä jaksaakin sitten tehdä loppuun joskus. Samoin muutamia pikkuhommia on kiva saada valmiiksi. Se tuon omanlaisensa nautinnon. Samanlaista nautintoa kuin vaikka se, kun saa suklaakonvehtirasian syötyä tyhjäksi 😋

Ihan palkkatyössäkin jätän välillä jonkun homman tarkoituksella kesken ja teen jotain muuta välissä. On puuduttavaakin tehdä yhtä ja samaa hommaa pitkään. Kun pitää pienen tauon, niin loppuhomma maittaa taas paremmin. Ja kotona jää siivoaminen usein kesken. Varsinkin, jos ei ole kaveria, joka järjestää tavaroita paikoilleen sillä aikaa, kun toinen imuroi. 

Muutamia pikkujuttuja, joita tein ihan valmiiksi asti, olivat ennen joulumyyjäisiä saksipussit ja viiden teepussin matkasuojapussit. Kumpiakin sain myydyksi yhden kappaleen myyjäisissä. Se tulo riitti justiinsa pihtakuusesta tehtyyn tuoksuvaan ovikranssiin, jonka ostin meidän kotioveen.  Kotona huomasin, että ovessa ei ole edes naulaa, mihin sen kranssin kiinnittäisin... katsotaanko tämäkin keskeneräiseksi hommaksi 😊


Saksipussit tikkausta vaille. 


Teepussipussit valmiina! Ja kaksi odottaa vielä leikattuna...


Alennusmyyntipöytäliinasta kappaverhot kahteen keittiön ikkunaan. Liina on ostettu vähintään kolme vuotta sitten. 

Ukkokulta sai kuopuksen kanssa nämä valmiiksi, alusta asti! 

Keskeneräinen tilkkukuusi. Ja toinen odottaa vasta pelkkinä huopapaloina... ehkä ensi jouluna sitten...

Hmmm... tästä kerron lisää myöhemmin. Sanottakoon, että tämän toivon valmistuvat piakkoin.

Syntymäpäiväjuhlien vieraskirja

Kun viimeksi täytin pyöreitä vuosia, olin jo hurahtanut syvälle tilkkutyökuumeeseen. Leikkasin valmiita neliöpaloja muistokankaista (oma paita, yöpaita teinivuosilta, häälahjatyynyliina) ja niille kavereita myös muista väreihin sopivista kankaista. Roudasin palat ja ompelukoneen juhlapaikalle ja pyysin vieraita valitsemaan kaksi kankaanpalaa. Toiseen oli tarkoitus kirjoittaa vähintään oma nimi, mielellään myös joku tervehdys ja sitten ommella palat yhteen. Näin rakkaat juhlavieraat osallistuivat tilkkutyön tekemiseen. Tämä tilkkutyö jäikin sitten kesken kymmeneksi vuodeksi. En keksinyt, miten työn toteuttaisin. Tehdäkö pehmokuvakirjan tapaan vieraskirjaksi? Vai seinävaate? Torkkupeitto, joka lämmittäisi minua kaikilla hyvillä ajatuksilla ja onnentoivotuksilla? Nyt olen vihdoin kaivanut palat laatikostaan ja niillä tulee olemaan näkyvä paikka seuraavilla syntymäpäivilläni. Enpä kerro tästäkään vielä muuta. Jääköön tarina kesken.