maanantai 4. joulukuuta 2017

Uusia uria

Kyllä elämä on puuhakasta ja mielenkiintoista, vaikka en ole ommellut yli kolmeen viikkoon juuri mitään. En ole ehtinyt! Ja sitten elämä on stressaavaa, kun en ole ehtinyt yhtään ompelemaan ja se on minulle elämän suola ja sokeri...
- No, mitä sitten olen tehnyt, näen puhekuplan pääsi päällä.
Olen kirjoittanut! Ja miten hienoa se onkaan ollut!

Kirjoittaminen on mun juttu


Minulle tarjottiin avustajan pestiä paikallislehdessämme Keski-Hämeessä. Ensin ajattelin, että en ala. Kuka minun juttujani lukee? Onhan se nyt ihan erilaista kirjoittaa fiksusti oikein sanomalehteen, kuin tämmöistä ajatuksenvirtaa omaan blogiin. Toinen ajatus oli, että ei minulla riitä aika. Ja niinhän siinä on käynyt, että ompeluhommiin ei olekaan riittänyt. Ja koti on ihan sekaisin, kun on sattunut vielä niin, että kaikkien tapahtumien lisäksi on ollut jos jonkinlaista kokousta tai teatteria sovittuna. Joka arki-ilta on töiden jälkeen jotain menemistä ja muistamista. Ja sitten sunnuntait ja maanantai-illat on mennyt kirjoittaessa. Ainoa harmi on, että muutama ompelutyö odottaa myös aikaani.

Olen ollut kuitenkin todella innoissani kirjoittamisesta! Kirjoitan paljon vaivattomammin kuin harrastan liikuntaa. Olen tyytyväinen siihen, että nyt saan kotipitäjän juttuja paikallislehteen, eikä tarvitse miettiä, että onko joku muistanut ilmoittaa toimittajalle ja ehtiiköhän toimittaja paikalle. Ei, nyt kaikki on vain itsestä kiinni. Toki, en ole ainoa, joka tekee juttuja pitäjämme asioista, mutta ainakin kaikista Koski-seuran tapahtumista olen saanut kirjoittaa. Ja sen tunnen tärkeäksi hommaksi.

Oppia lisää


Olen nyt niin kirjoitusorientoitunut, että olen myös alkanut kiinnostua tämän blogini kehittämisestä. ProAgrian digiviljelijä-koulutuksessa kävin opiskelemassa yhden päivän WordPress-ohjelmaa. Saattaa olla, että jossain vaiheessa blogini vaihtuu hiukan eri näköiseksi. Tuo WP on myös Kosken Kohinoiden taustalla ja koulutuksesta oli myös hyötyä Koski-seuran julkaisun kehittämiseen. Kun vaan olisi aikaa!

Olen jo alkanut miettiä, että pitäisikö pyytää töistä vuorotteluvapaata kaiken tämän kehittämisen vuoksi. Kaikki loput lomapäivät on jo varattu. Tässä tulee taas mieleen se, että kehoni ei varmasti tuota samaa endorfiiniä liikunnasta kuin ompelemisesta tai kirjoittamisesta. Sitähän ihminen tekee, mikä hyvältä tuntuu, eikö niin?