maanantai 6. marraskuuta 2017

Jouluisia tilkkutöitä Päivölässä

Tulee edes jotain uutta kivaa tehtyä jouluksi, kun menee viikonlopuksi kurssille, ajattelin.  Ja kun kotona odottaa keskeneräiset työt kiltisti laatikoihin pakattuna, niin ei haittaa, vaikka tulee muutama uusi keskeneräinenkin odottamaan. Sain viikonlopun aikana aloitettua neljä työtä, joista vain yksi tuli valmiiksi asti. Käsinompelut ovat sellaisia puuhia, jotka minulla aina jäävät odottamaan aikaa tulevaa. Yleensä siihen aikaan liittyy myös televisio ja iso mukillinen kahvia tai teetä.

Tontun tupa näytti Sanna-open Facebook-kuvissa niin hauskalta, että se oli ilman muuta ykkönen. Se olikin ainoa joka valmistui kurssin aikana kokonaan ja siitä olikin kuva jo viime kirjoituksessa. Jalostin Sannan tupamallia siten, että vaihdoin yhden ikkunan oveksi. Ja Sannalla sattui olemaan kivoja helmiä mukana ja hän vielä suostui ompelemaan ne paikoilleen, niin oviaukkoon saatiin ovi saranoilleen ja ovenkahvatkin sekä oven sisä- että ulkopuolelle. Koska minulla oli valittuna tiilikuvioinen kangas seiniksi, niin tokihan siitä piti vääntää myös savupiippu tuvan katolle. Ei mitään pelkkää sammalkattoa! Piparinpaistosavut jäävät tupaan sisälle, jos ei ole piippua.

Kiva ja melko nopeatekoinen pinta on pöytäliinassa, jonka melkein kaikki tekivätkin kurssilla. Itselläni tuli enemmän talvinen kuin jouluinen. Kuvassa vasta pinta, mutta nyt jo myös vanu ja alakangas on paikoillaan. Ompelin Sannan suosituksesta kankaat pussiin, niin ei tarvitse tusata nurkissa vinokantin kanssa. Tikkauksia pitää vielä tehdä, mutta en viitsi odottaa kuvan kanssa, vaan näette pinnan. Sehän se tärkein on. 





Koko kurssin kuuset ja tontunmökit
Parkettihuovan päälle koottu joulukuusi. Kultakuvioiset kaitaleet ja nauhat tuovat joulukuuselle juhlavuutta.
Joulukuusesta ei jäänyt kuin viimeisen liitossauman puolikas käsin ommeltavaksi, joten se valmistui kotona ihan nopsaan. En halunnut kuusesta niin selkeän "jouluväristä", vaan se on jo saanut kotona valot ja toimii iltahämärän valaisijana. Kahteen muuhun kuuseen on jo huovat leikattuna, jos innostun tekemään jouluisemman värisenkin.

Vanhan ruman ja ehkä vähän kolhuisen mukin voi peittää kaunilla kankaalla. Sain kivan tilpehöörin välisijoituspaikan. Muki on sen verran painava, että leikkuri ynnä muut painavat eivät paina sitä nurin. Tästäkin oli vain käsinommeltavat kohdat eli korvan ylä- ja alapuoli ja pohja ompelematta. Ei siis ylivoimaista ja valmista tuli. 



Itse ommeltu tunika Kangaskauppa Kankaisen viskoositrikoosta.
Kolmen keikarin blokit yhdistettynä pinnaksi.
Tästä tulee mieleen kartanon vanhan armon budoaari. Hiukan haalistunut ja puuterinen. 
Syyslomalla sain houkuteltua äitini kylään ja ompelin hänelle samanlaisen hihattoman topin, Pärnun matkamuistokankaasta, kuin itsellenikin. Ja liivitunikan, joka ylettyy juuri pepun alle. Väri on meidän molempien lempivärejä. Oli kiva tunne saada kaksi kangasta loppuun!




Nyt pukkaa päälle muutaman nallen urakka ja pitäisi päästä peittojen kimppuunkin. Olen kuitenkin aloittanut myös uuden harrastuksen. Olen kirjoittanut paikallislehteen pari juttua kotipitäjäni tapahtumista. Se on aika mielenkiintoista. Olen pitkään jo tykännyt kirjoittaa asioita jonnekin. Nyt minulla on virallinen julkaisukanava hiukan virallisempiin asioihin. Blogi ja päiväkirjat ovat niin henkilökohtaisia, että julkinen virallinen kirjoittaminen vaatii mielikuvitukselta hiukan erilaista näkökulmaa. Jännittävää!

Mukavaa marraskuuta!