sunnuntai 10. syyskuuta 2017

Mun laji

Muistat varmaan tuskailuni elämäntaparemontin ja liikunnan kanssa? Elokuun lopulla oli toiseksi viimeinen kerta työnantajan kustantamaa kuntokuuria. Olimme Pajulahdessa ja oli kiva päivä, sattui jopa poutasää. Aamulla kävimme ensin kävelyllä, sitten kävimme läpi asettamiamme tavoitteita. Minulla se oli säännöllisen liikunnan lisääminen. No, tavoitehan on jotain, jota kohti kulkea... vieläkään en ole kyllä niin perillä kuin toivoisin. Lounaan jälkeen suunnittelimme, miten tästä jatketaan eteenpäin ja mitä puolen vuoden päästä on tavoitettu. Ja sitten lähdettiin kokeilemaan, mitä kaikkea voi tehdä jumppapallon avulla. Totesin, että minä ainakaan en saanut sillä aikaiseksi muuta kuin kipua. Muutama liike tehtiin pallon päällä istuen, ja ne nyt meni miten kuten. Sitten piti olla vatsallaan pallon päällä, kädet lattiassa ja nostaa vuorotellen vastakkaista kättä ja jalkaa yhtä aikaa. Minua sattui vatsaan, ranteisiin ja niskaan. Piti työntää ylävartalo eteenpäin ja tehdä punnerruksia, minua sattui kaikkiin käsien niveliin sekä niskaan ja hartioihin. Kun nousin pallon päältä polvilleni lattialle, sen lisäksi, että sattui polviin, meinasin purskahtaa itkuun, kun järkyttävä vihlonta nousi hartioista niskan ja kallonpohjan kautta takaraivoon, kun nostiin pään. Se oli niin kauhea tunne, että vatsassa asti tuntui yököttävältä!
Lopuksi laskeuduttiin jumppamatolle ja venyteltiin. Kaikki liikkeet sattuivat johonkin. Ei niinkään venytykset, mutta se lattialla oleminen! Ja sieltä nouseminen, kun aina vihlaisi niskasta takaraivon kautta päälaelle. Ei ollut minun laji tuo.
Mutta kahvin jälkeen mentiin vesijumppaan. Ja kun pääsin altaaseen ja musiikki alkoi soida, vesi kannatteli, meinasin itkeä taas. Silkasta ilosta ja onnesta! Mihinkään ei sattunut! Olin niin liikuttunut! Ja niin onnellinen, että minua muistutettiin, miten kivaa vesijumppa olikaan! Vuosia sitten edellisen työpaikkani aikaan, kävin vesijumpassa kaksi kertaa viikossa eri paikkakunnilla, kun ne sopivat hyvin työmatkan varrelle. Sitten onkin ollut kymmenen vuoden tauko. Nyt työpaikkani on jälleen uimahallin vieressä! Kun pääsin kotiin tuona iltapäivänä, menin heti katsomaan, onko kansalaisopiston vesijumpparyhmissä vielä tilaa. Ja niinpä kävi, että pääsin ryhmään, joka on heti työpäivän päätteeksi! Ei voinut paremmin käydä! Uskon, että näin oli tarkoitettu. Nyt käyn sekä joogassa että vesijumpassa. Ja myös tilkkutyökurssilla ja vaatetus- ja sisustusompelukurssilla. Kaksi kertaa viikossa liikuntaa on sentään jotain, mutta ei vielä tarpeeksi, ikävä kyllä.

Sitten vielä muutama tilkkukuva. Ensin se kansionpäällinen, jossa on katedraalinikkuna. Tänne voi kerätä kaikkia unelmia, haaveita ja tunnelmakuvia.


Sitten muutama kuva Kosken Kilttaajien tilkkutyönäyttelystä.

Myynnissä olleet pussukat

Kasseja ja peitto perhosblokeista

Kesäisen vihreää. Tuula Rantasen peitto, minun tekemä tyyny ja tuolin päällinen

Suomi100-ajatuksella koottu näyteikkuna. Sinivalkoista ja Suomen luonnon eläimiä


Ystävän sydän on tämän mallin nimi. Peiton teki Heli Jokivuori


Eija Sepän keinutuolinmatto. Taustalla ruskea työ on minun tekemä peitto puusohvan päälle. 
Mun syrämmeen mahtuu kaks ämmää, mää ja mun sisko.
Tein tämän siskolleni synttärilahjaksi vuonna 2014. Koko 250 x 250 cm

Rakas ystäväni valvomassa näyttelyä ja tietenkin käsinompelut käynnissä :)
Ompelin sisustuskankaiden mallipaloista sohvaan uuden päällisen. Vain yksi musta parisängyn lakana ja metri Ikean paksumpaa harmaata puuvillakangasta ovat uutena ostettuja
.  Sohva sai uuden kodin nuorenparin luona. Kuvassa vielä meillä kotona. (Huom. kuntopyörä valmiina palvelukseen tarjoamassa vaihtelua sohvalla lötköttämiseen 😀)


Kerran meikäläinenkin sai pidentää housut!

Ja vielä asiasta viidenteen... Konmarin myötä löysin taannoin kapselipuvuston idean. Ja kapselipuvustosta kertovan blogin Caps Look. Mielenkiintoista! Nyt olen verkkokurssilla opettelemassa kapselipuvuston tekemistä itselle, ynnä muuta pukeutumiseen liittyvää juttua. Saapi nähdä, helpottuuko aamuiset "Mitä-mä-laitan-päälle" -tuskat, kun ei ole kuin 20 vaatetta, joista valita. Ja niillä pitää selvitä kolme kuukautta, kunnes vaihdetaan talvivaatekapseliin 💙