lauantai 19. elokuuta 2017

Kaverit kyselee, että koskas taas kirjoitat. No, okei, mutta itse pyysitte. Ei tartte kommentoida, jos aihe ei miellytä :)

Koko kesän on aiheita vilahdellut mielessä, mutta en vaan ole saanut aloitettua. Kai sitä voisi tietty kirjoittaa joskus lyhyemminkin mieleen tulleita juttuja tai hiljattain tapahtuneita asioita. Alkukesä meni ihan piloille, kun töihin tuli aivan valtava stressinaihe: koulukuljetukset. Sen päävastuu tiputettiin kouluille melko yllättäin ja aikataulu meni täysin päällekkäin kevätlukukauden todistusten teon kanssa, saatika kaiken muun, mitä kouluilla tehdään, kun oppilaat (ja useimmat opettajat) on saatu ulos koulusta. No, saatiin se jotenkin porukalla hoidettua ja kaipa lapsosilla edes jonkinlaiset kyydit pääsääntöisesti on. Ensi vuonna tuokin homma on helpompaa. Pidentyneistä työpäivistä johtuen kuntosalilla käyminen jäi. En vain jaksanut enää viiden aikaan kääntää renkaita sinne suuntaan, kun se oli kotoa pois päin.
Petuniat, verbenat ja miljoonakellot 1.7.17

Toinen alkukesän murheen aihe oli tietenkin sää! Miten kylmä!
Tuntui, että mikään ei kasvanut (eikä kaikki vieläkään). Ja mihin istutan kaikki ostamani taimet? Millä ajalla, kun illalla töiden jälkeen olin ihan zombi.
Mutta se siitä. Kohta on taas talvi tulossa ja kesäkuun kylmät tuntuvat lämpimiltä.

Mutta note to self: Älä osta kesäkukkia taimina, never ever again.


Juhannukseksi sain vihdoin valmiiksi kuopuksen seinälle seinävaatteen, jonka nimeksi tuli "Läpi harmaan kiven". Kun ompelin pintaa kasaan, ajattelin, että se alkoi vaikuttaa kalliolta. Ja kuten kallioissa monesti on erilaatuisia kiviä, siellä voi olla sellaisia kohtia, joista pääsee helpommin läpi, kun rohkeasti uskaltaa. Samoin elämässä ja tuossa kankaisessa kallioseinässä on vaaleita, valoisia kohtia, jotka antavat toivoa ja rohkaisevat kokeilemaan. Olkoon tämä elämänfilosofian lyhyt oppimäärä kuopukselleni 💗
Hän oli kuulemma odottanut seinälle "jotain kangasta tai vanhaa mattoa, eikä tollasta ylihienoa", joten taisi tykätä :)


Sitten päästäänkin yhteen kesän kohokohdista: Mäntyharjun kansalaisopiston tilkkutöiden kesäkurssi! Juhannussunnuntaina matkaan. Torstain kohdalla päätin, että koska seuraavan viikon kurssilla oli edelleen paikkoja vapaana, ilmoittauduin toiseksi viikoksi. Toisaalta hullua maksaa toisen kerran sama kurssi, mutta en käynyt missään muualla niin kaukana kesälomareissulla, että menköön sen piikkiin. Ja sain kymmenessä päivässä 12 valmista työtä, sekä yhden totaalisen keskeneräisen, joka on edelleen kesken. Väliviikonlopun olin ukkokullan ilona kotona.



Etukorttikotelon ohjeesta laajensin teepusseille suojapussin matkakäyttöön. Pysyvät ehjinä käsilaukussa. Musta-valkoinen pussi on kännykkäpussi töihin.








Viime vuonna tehdyistä blokeista (unkarilainen taittelu ja kaksi lokkia) tein japanilaisia pussukoita.

Se oli muuten kiva tehdä, mutta sivujen kanttaus oli aika homma rakkaalle Pfaffilleni, kun pohjan taitoksen vuoksi oli niin paksuja kohtia.


Lokki on tehty humalaisen polku -tekniikalla.












Kaareva kukka -blokki oli tämän vuoden aihe ja sekin jatkui japanilaiseksi pussukaksi, kun en jaksanut tehdä niitä enempää.





Kukkakoriblokkeja minulla oli kaksi, kun sain taannoin edesmenneen tilkkuilijan jäämistöä. Japanilainen tuli tehtyä niistäkin.

Tein myös yhdestä kankaasta samalla tekniikalla käsilaukun (ei kuvaa).





Etyk-laukkuja (en-tule-yöksi-kotiin) tein kummallakin viikolla yhden. Ensimmäisellä viikolla itselleni aarrekankaasta, jota olen jemmannut monta vuotta, koska siinä on niin kaunis kuvio.
Keskellä olevan vetoketjun voi sulkea, joten kassista tulee hiukan pienempi. Sankana on valmista punottua nahkanauhaa Karnaluksista.

Tätä suunnittelin työkassiksi, vaikka yleensä menenkin yöksi kotiin...

Samasta kankaasta tein kynäpenaalin ja sain kankaan loppumaan paria ehjää ympyräkuviota lukuunottamatta.

Yksivärisestä turkoosista tein vielä lukulaseille pussin.









Toisen viikon kassiin käytin kettukankaan ja vanhaa pöytäliinaa, jossa on pihlajanmarjoja ja -lehtiä. Klassinen kettu ja pihlajanmarjat -yhdistelmä. Onneksi löysin varastostani sopivat ostosangat, niin niiden tekeminen ei vienyt aikaa.

Tämän annoin siskontytölle (ja siskolle).








Katedraalin ikkuna  pikatekniikalla. Paljon tuli saumoja, mutta kankaat ovat kauniita yhdessä. Ensimmäisellä viikolla valmistui "ikkuna" ja toisella viikolla tikkasin sen ja tein kassin valmiiksi. Sangat ovat sen verran pitkät, että kassia voi kantaa olalla. Katedraalin ikkunasta oli ohjelmassa myös tarkoitukseen suunnitellulla viivottimella tehtävä versio, mutta sitä en kokeillut.
Kaikki kolme kuvassa näkyvää kangasta meni loppuun. Vain muutama kaitale jäi roskapalalaatikkoon. Jotenkin tyydyttävä tunne, kun saa jotain oikeasti loppumaan sen lisäksi että jotain tulee valmiiksi. (Toki keväällä ja kesällä on tullut ostettua melko paljon uusia kankaita...)

Muutama vuosi sitten talvikurssin aluksi meillä oli ihan perinteinen katedraalin ikkuna kokeilussa ja sain neljä "ikkunaa" valmiiksi tänä vuonna kevään korvalla. Mäntyharjulla tein siitä yhdistelmästä ja Lontoon tuliaisesta eli Cath Kidstonin ruusukankaasta kansion päällisen. Tavallaan sekin valmistui, mutta siitä tuli hiukan liian iso, joten kotona aloin purkuhommiin ja korjasin sen. Laitan siitä kuvan seuraavaan kertomukseen. Yritän tehdä sen vielä ennen talvea ;) Ja samalla kerron hiukan Kosken Kilttaajien tilkkutyönäyttelystä. Leppoisaa loppuelokuuta sillä välin!