torstai 23. maaliskuuta 2017

Tilkkupäivät

Vuotuiset Finn Quilt ry:n tilkkupäivät vuosikokouksineen tuli nautittua tänä vuonna Kemissä. Ensin perjantaipäivä ajettiin Kemiin. Onneksi minun ei tarvinnut istua ratin takana, vaan henkinen isosiskoni otti kuskin vastuun ja minä toimin äänikirjana ja silloin tällöin kartanlukijana. Ystävämme takapenkillä toimi mukavasti seuraneitinä, joten matka sujui rattoisasti. Vaikka keli oli vähän kostea ja luntakin saimme matkalla, niin matka ei ollut kovin puuduttava, kun saatoimme poiketa aina tarvittaessa kahville, syömään ja vessaan. Tärkeitä mukavuustekijöitä keski-ikäisille naisille. Viiden aikaan olimme hotellilla ja sen jälkeen poikkesimme vielä Ruotsin puolelle ruokaostoksille.

Lauantaina noin 200 naista kokoontui avajaisiin kuuntelemaan Kemin kulttuurilautakunnan (jos muistan oikein...)  tervehdystä ja paikallisia taiteilijoita. Varsinkin nuorten neitojen enkelimäinen kanteleensoitto sai kylmät väreet kulkemaan pitkin selkää jalkoihin saakka ja kyyneleet nousivat silmiini. Jenni Vartiaisen Missä muruseni on -kappale on kaunis alkuperäisenäkin, mutta kanteleiden taitava käsittely teki siitä taianomaisen. Vuokko Isaksson on aloittanut upean työn tehdessään väitöskirjaa suomalaisesta tilkkumaailmasta. Saimme kuulla Finn Quiltin perustamishistoriaa ja hienoja tarinoita yhdistyksemme alkutaipaleelta. Hienoa, että historia tulee tallennettua myös tieteen sääntöjen mukaan. Toinen lauantain luennoitsija oli Siiri Magga-Miettunen, joka kertoi lapsuudestaan Lapissa. Hänellä on tarinankertojan verenperintö ja toisaalta koskettavat ja toisaalta hyvin humoristiset tarinat sukunsa ja kylänsä elämästä. Molempia rouvia olisi jaksanut kuunnella pidempäänkin. Pari harmin aihettakin lauantaihin silti mahtui. Kaipasin avajaisiin jotain ohjeistusta viikonlopun kulkuun, vaikka ohjelmalehtinen meille jaettiinkin. Avajaisissa oli kuitenkin suurin osa osallistujista paikalla, joten olisi ollut selkeämpää kertoa siinä myös työpajoista ja Lumilinnan kuljetusjärjestelyistä. Työpajoja emme löytäneet, kun luentojen välissä ei ollut kuin hetki aikaa ja näyttelyitäkin oli katsottavana. Ovi rappukäytävään oli niin hämärä, että en tajunnut, että se oli edes käytössä! Luulin, että se oli vain jonnekin huoltotiloihin menevä ovi. Kaikki tarjottu ruoka oli hyvää, mutta lauantain lounaan hinta oli aivan ryöstöä pelkästä keitosta, leipäpalasta ja margariinista. Olisi ollut edes leivänpäällistä tai alkusalaatti.

Iltajuhlassa jatkui paikallinen teema "meän kielen" tarinoilla ja Pohjan mieslaulajien esityksillä. Ruostumaton teräsrotta soi päässä vielä pitkään :) Kiva lisäys oli se, että jokaiseen pöytään tuli istumaan tilaisuuden järjestäjäkillan tai Finn Quiltin edustaja. Poronkäristys oli hyvää ja sitähän me odotimme saavamme, kun noinkin pohjoiseen päästiin.

Näyttelyissä oli paikallisten kiltojen jäsenten tekemiä töitä ja myös kansainvälisiä töitä. Eniten aikaa vei katsoa pieniä musiikkiaiheisia töitä, joissa jokaisessa piti olla hiukan punaista. Harmi, kun suorakaiteinen muoto ei näytä hyvin neliön muotoisia töitä. Anteeksi, minun pitäisi opetella joku kuvankäsittelyohjelma... Töitä oli esillä eri Euroopan maista ja yhteensä varmaan toista sataa. Teki mieli kuvata useampiakin, mutta aika ei riittänyt. Tässä kuitenkin muutamia otoksia.








Sunnuntaina oli Lumilinnaan tutustuminen ja luento perinnepeitoista. Emme olleet Lumilinnaa ennen nähneet ja se oli yksi syy, miksi Kemiin asti jaksoimme lähteä. En ole niin talvi-ihminen tai ulkoiluhenkinen, että viitsisin talvella lähteä toiste pohjoiseen, joten nyt tilkkutöiden houkuttamana tuli nähtyä myös Lumilinna. Ja kyllä se olikin taitavasti tehty! Ihmiset, jotka kesällä tekevät hiekkaveistoksia, olivat tehneet nyt lumiveistoksia. Upeita! Teemana on tänä vuonna tietenkin Suomi 100 vuotta.



Kappelin alttariveistos






Sviitti erilaiseen yöpymiseen

Omista ompeluista sen verran, että viimeksi kuvan kera esittelemäni ostoskassi oli vaarassa joutua leivinuuniin kokonaan, niin paloi niin käämit sen kanssa! Opettaja huomasi, että olin ommellut sangat väärin yhteen :( Ihmettelin, että huonosti istuu kylkeen, kun laittaa kassin olalle, mutta en tajunnut, missä vika oli. Onneksi opettaja suostui purkamaan tikkaukset ja ompeleet ja ompelin sillä aikaa muuta. Kotona sitten ompelin kanssin sangat uudelleen. Sitten vielä huomasin, että toinen oli kuitenkin mennyt kierteelle! Silloin meinasi lentää uuniin koko kassi! Tulikin oli sopivasti pesässä! Mutta sitten ukkokulta sanoi, että hae se paras ystäväsi, etkö juuri sanonut, että se tarvii töitä, ettei tunne oloaan yksinäiseksi. (Olin oikeasti juuri vähää ennen sanonut noin).  Ja minä hain hänelle ratkojan ja hän asensi päähänsä semmoisen lipantapaisen, jossa on oikein suurentavat linssit ja alkoi nyhtää tikkauksia irti! Mikä mies!!! Hän leipoo korvapuustit, siivoaa ja laittaa minulle ruokaa, ja nyt vielä purkaa minun surkeat töppäilyni 😘

Automatkalla, kun ei tarvitse itse ajaa, on hyvä ommella käsin, jos ei lue kirjaa ääneen kanssamatkustajilleen. Leikkasin isot kasat isoja hexagoneja sekalaisista kankaista jo varmaan kolme vuotta sitten. Olen pikkuhiljaa yhdistänyt niitä sekalaisesti keskenään automatkoilla. Niitä on niin paljon, että varmaan ainakin torkkupeitoksi asti riittää. Takapenkiltä otettiin minusta salaa kuva, kun hetken ompelin. Sunnuntaina paluumatkan ajan luin Mamen Sánchezin kirjaa "On ilo juoda teetä kanssasi", jonka aloitin perjantaina. Olisi pitänyt vähän pidemmälle lukea jo perjantaina, kun kymmenisen sivua jäi lukematta, kun päästiin kotitanhuville. Onneksi tärkeimmät ehdittiin kokea yhdessä ja sitten raportoin kanssakulkijoilleni kotoa viimeiset tapahtumat. Kaikenlaista kulttuuria tuli koettua Kemin matkalla :)


Kemissä oli vielä lunta, mutta kotona jo viime viikolla lumikellot olivat nupulla, ihanaa! Kevät!