sunnuntai 11. syyskuuta 2016

Voi kreisi mama!

Meidän vanhalla koira-akalla on valeraskaus! Se on sekoillut jo monta kertaa tänä vuonna niin, että tuntuu kuin sillä olisi ollut jo neljä juoksuaikaa, mutta osa on tainnut jo ennenkin olla valeraskauksia. Eniten raivostusta ihmisissä, etenkin minussa, herättää se, että koira marhaa edestakaisin sisään ja ulos varsinkin yöllä. Ja se alkaa silloin, kun minä nostan persukseni sohvasta ja menen iltapesulle. Siihen asti koira nukkuu tyytyväisenä patjallaan. Kun minä nousen ja lähden liikkeelle eteistä kohti, koirakin havahtuu ja lähtee eteiseen, mutta ulko-ovelle asti. Päästän sen ulos, koska jos en päästä, se haukahtelee kuitenkin kohta vaativia kimakoita haukahduksia kasvavalla äänenvoimakkuudella. Hoidan iltatoimeni ja kiipeän yläkertaan makuuhuoneeseen, jossa ukkokulta on yleensä vedellyt sikeitä jo toista tuntia.

Siinä kun loikoilen ja nollaan ajatuksia, noin puolen tunnin päästä koira tahtoo sisälle. Havahdun, menen alakertaan avaamaan oven. Uudelleen nukkumisyrityksiä. Menee ehkä 10 - 15 minuuttia, sitten kuuluu kynsien rapina yläkerrasta. Rappuset se osaa hiipiä niin hiljaa, että koskaan en ehdi komentamaan sitä takaisin alakertaan, kun se on vielä rappusissa. Monesti havahdun vasta, kun se kolauttaa luunsa puulattialle.Miten paksukarvaisesta koirasta voi lähteäkin niin kova kolina! Ja jos nukkuisikin hiljaa siinä matolla, mutta kun pitää rapsuttaa niin, että joku nivel paukuttaa lattiaa. Tai sitten se alkaa nuolla itseään ja yön hiljaisuuden täyttää tasainen nassutus.

Rappukäytävän oveakaan ei saa niin tiukkaan kiinni, etteikö se saisi kuonollaa tökittyä ovea auki. Kun sen sitten kiukuissaan lennättää alakertaan, yleensä se kohta haluaa taas ulos. Jos ei juuri sillä kertaa, niin vähintään tunnin päästä, kun olen juuri nukahtanut. Aamuyöllä kahden aikaan saattaa ukkokulta herätä koiran haukahduksiin, kun se on väärällä puolella ovea. Sitten hän valvoo televisiota katsellen kesken uniensa, kun ei saakaan heti unta enää. Parina viime yönä poika on ollut koiran oven avaaja. Viime yönä kävin vessassa ja poika-rukka nukkui sohvalla, että on helpompi mennä ovelle kuin parvisängystä kapuamalla :) Kun yörumba tuottaa harmaita hiuksia, niin päivällä selviää, miten koira on kaivanut puuvajan maalattiaan pesäkoloa niin, että polttopuut on monen metrin alueelta peitetty multakerroksella.

Koira on jo jonkin aikaa ollut huonokuuloinen. Ei se kuule kaikkia pihaan tulevia autoja ja ihmiset saavat kävellä viereen herättämään koiran, kun se nukkuu häntä homeessa sisällä patjallaan. Näiden levottomien öiden vuoksi soitin ensin eläinlääkärille ja sitten ukkokullalle, että milloin eläinlääkärin vastaanottoaika on. Itse lähdin Koski-seuran hallituksen kokoukseen, ukkokulta tuli töistä ja vaihtoi vaatteet lähteäkseen vastaanotolle koiran kanssa. Kun hän astui ovesta ulos, koira juoksi saman tien koppiinsa piiloon! Ja se mokoma ei mene koppiin muuta kuin silloin, kun on uhka, että sille laitetaan panta ja hihna tai valjaat! Uskomaton otus! Joko se kuuli ja ymmärsi puhelut tai sitten se luki isäntänsä ajatukset! Panta ja fleksi eivät olleet edes näkyvissä vielä!

No, kuuden päivän lääkekuurin se vanha koira-akka sai. Pari päivää on mennyt ja koko ihmisperhe ainakin toivoo, että lääke alkaa pian vaikuttaa.

Toinen kreisi mama onkin viime tilkkutunnin hullun maman blokki. Alkuperäisen ohjeen mukaan aloitettiin 10 x 10 tuuman paloilla ja 2,5 tuuman kaitaleilla. Yksi fiksu opiskelija keksi, että kankaita ei mene mallin kokeilemiseen niin paljon, jos muuttaa tuumat senteiksi yksi yhteen. Eli kokeilimme 10 sentin neliöillä ja 2,5 sentin kaitaleilla. Tietenkin leikkasin osan kaitaleista 3,5 sentin levyisiksi. Jouduin siis leikkaamaan joistain blokeista jo heti sentin pois parista reunasta. Sitten kun reunustettu neliö jaettiin neljään osaan, olisi tietenkin kannattanut ensin tsekata, että kaikki neliöt olivat alunperin saman kokoisia, varsinkin kun olin ommellut niitä kahdella eri koneella, joista toisessa ei ole tilkkupaininjalkaa. Ja jos olisi leikannut huolella mitaten jokaisen erikseen, niin olisi varmemmin saanut aikaan 4 samankokoista neliön neljännestä. Kuten arvaatte, minulla niitä ei ollut. kun aloin ompelemaan paloja jälleen kasaan. Ja rivien yhdistämisessä pitäisi saumanvarat olla eri suuntiin silitetyt... Ei taida tarvita edes kertoa. Kun sain yhdestä rivistä ne käännettyä, niin kaitaleita yhteen mallatessani huomasin, että ne piti kuitenkin olla siihen toiseen suuntaan. Uudelleen silittämään, sitten ompelemaan ja sitten jälleen huomaan, että se kaitale olikin kääntynyt käsissäni ja oli väärin päin! Voi ##########! Ratkoja, paras ystäväni...