tiistai 27. syyskuuta 2016

Valmistakin välillä

Kyllä tuli hyvä mieli, kun sain ahkeroitua hullun maman blokin valmiiksi. Nyt on tyynyn toisella puolella Mäntyharjun kesäkurssilla jonain vuonna tehty taiteltu tähti. Ja toiselle puolelle sain tuon maman.



Ja viikonlopun kyläreissulla sain ommeltua vihdoin vuorin kiinni balleriinapussukkaan. Siitä tuli namin näköinen.


Toukokuisella Päivölän kurssilla aloittamani kukkablokit sain tikattua ja tästäkin tulee tyyny. Makuuhuoneeseen selän taakse kakkostyyny helpottamaan television katselua. Toiselle puolelle tein räjähtävää blokkia tummemman harmaalla reunuksella. Se on vielä tikkaamatta.




Töissä olen ollut jumissa peruskoulutilaston kanssa pari viikkoa. Iltaisin olenkin lähinnä leikannut, ommellut tai ainakin pessyt ja silittänyt kankaita, joita muutamia ostin ja muutamia sain. Jotain väriä elämään harmaiden tilastojen vastapainoksi. Pakko päästä selaamaan ja viikkailemaan värikkäitä kankaita. Samalla ajatus lentää, että tästäkin voisi tehdä sitä ja tuosta tätä!

Elämäntaparemonttini on jäänyt sitä vastoin ihan unholaan ja lohtusyöminen on vienyt mennessään. Ja vielä ei ole edes kummoisempi kaamos! Aamullakin on vielä valoisaa, kun lähden töihin. Yksi joogakerta jäi välistä tilastojen takia, mutta muuten sentään saan itseäni liikutettua pari kertaa viikossa. Paino kyllä napsahti takaisin viime talvisiin lukemiin pienen keväisen notkahduksen jälkeen. (syvä huokaus) Pitää taas muistaa vaihtaa sokeriset (suklaiset) välipalat terveellisempiin :) Olen toiveikas kuitenkin. Kun olen pystynyt siihen ennenkin, niin pystyn kyllä uudelleen. Minkä kokoinen painonvaihtelu onkaan vaarallista jojoilua? Nyt en halua tietää, ettei ala harmittaa!

Ps. Koira ei enää kaiva kuoppia puuvajaan, mutta nukkuu päivät ja käy öisin muutaman kerran haukkumassa jotain, jota se luulee kuulevansa... Ja välillä tietenkin käy sisällä nukkumassa. Antaisiko eläinlääkäri koirien unilääkkeitä, jotta se nukkuisi kahdeksan tuntia yhtä mittaa?