tiistai 27. syyskuuta 2016

Valmistakin välillä

Kyllä tuli hyvä mieli, kun sain ahkeroitua hullun maman blokin valmiiksi. Nyt on tyynyn toisella puolella Mäntyharjun kesäkurssilla jonain vuonna tehty taiteltu tähti. Ja toiselle puolelle sain tuon maman.



Ja viikonlopun kyläreissulla sain ommeltua vihdoin vuorin kiinni balleriinapussukkaan. Siitä tuli namin näköinen.


Toukokuisella Päivölän kurssilla aloittamani kukkablokit sain tikattua ja tästäkin tulee tyyny. Makuuhuoneeseen selän taakse kakkostyyny helpottamaan television katselua. Toiselle puolelle tein räjähtävää blokkia tummemman harmaalla reunuksella. Se on vielä tikkaamatta.




Töissä olen ollut jumissa peruskoulutilaston kanssa pari viikkoa. Iltaisin olenkin lähinnä leikannut, ommellut tai ainakin pessyt ja silittänyt kankaita, joita muutamia ostin ja muutamia sain. Jotain väriä elämään harmaiden tilastojen vastapainoksi. Pakko päästä selaamaan ja viikkailemaan värikkäitä kankaita. Samalla ajatus lentää, että tästäkin voisi tehdä sitä ja tuosta tätä!

Elämäntaparemonttini on jäänyt sitä vastoin ihan unholaan ja lohtusyöminen on vienyt mennessään. Ja vielä ei ole edes kummoisempi kaamos! Aamullakin on vielä valoisaa, kun lähden töihin. Yksi joogakerta jäi välistä tilastojen takia, mutta muuten sentään saan itseäni liikutettua pari kertaa viikossa. Paino kyllä napsahti takaisin viime talvisiin lukemiin pienen keväisen notkahduksen jälkeen. (syvä huokaus) Pitää taas muistaa vaihtaa sokeriset (suklaiset) välipalat terveellisempiin :) Olen toiveikas kuitenkin. Kun olen pystynyt siihen ennenkin, niin pystyn kyllä uudelleen. Minkä kokoinen painonvaihtelu onkaan vaarallista jojoilua? Nyt en halua tietää, ettei ala harmittaa!

Ps. Koira ei enää kaiva kuoppia puuvajaan, mutta nukkuu päivät ja käy öisin muutaman kerran haukkumassa jotain, jota se luulee kuulevansa... Ja välillä tietenkin käy sisällä nukkumassa. Antaisiko eläinlääkäri koirien unilääkkeitä, jotta se nukkuisi kahdeksan tuntia yhtä mittaa?

sunnuntai 11. syyskuuta 2016

Voi kreisi mama!

Meidän vanhalla koira-akalla on valeraskaus! Se on sekoillut jo monta kertaa tänä vuonna niin, että tuntuu kuin sillä olisi ollut jo neljä juoksuaikaa, mutta osa on tainnut jo ennenkin olla valeraskauksia. Eniten raivostusta ihmisissä, etenkin minussa, herättää se, että koira marhaa edestakaisin sisään ja ulos varsinkin yöllä. Ja se alkaa silloin, kun minä nostan persukseni sohvasta ja menen iltapesulle. Siihen asti koira nukkuu tyytyväisenä patjallaan. Kun minä nousen ja lähden liikkeelle eteistä kohti, koirakin havahtuu ja lähtee eteiseen, mutta ulko-ovelle asti. Päästän sen ulos, koska jos en päästä, se haukahtelee kuitenkin kohta vaativia kimakoita haukahduksia kasvavalla äänenvoimakkuudella. Hoidan iltatoimeni ja kiipeän yläkertaan makuuhuoneeseen, jossa ukkokulta on yleensä vedellyt sikeitä jo toista tuntia.

Siinä kun loikoilen ja nollaan ajatuksia, noin puolen tunnin päästä koira tahtoo sisälle. Havahdun, menen alakertaan avaamaan oven. Uudelleen nukkumisyrityksiä. Menee ehkä 10 - 15 minuuttia, sitten kuuluu kynsien rapina yläkerrasta. Rappuset se osaa hiipiä niin hiljaa, että koskaan en ehdi komentamaan sitä takaisin alakertaan, kun se on vielä rappusissa. Monesti havahdun vasta, kun se kolauttaa luunsa puulattialle.Miten paksukarvaisesta koirasta voi lähteäkin niin kova kolina! Ja jos nukkuisikin hiljaa siinä matolla, mutta kun pitää rapsuttaa niin, että joku nivel paukuttaa lattiaa. Tai sitten se alkaa nuolla itseään ja yön hiljaisuuden täyttää tasainen nassutus.

Rappukäytävän oveakaan ei saa niin tiukkaan kiinni, etteikö se saisi kuonollaa tökittyä ovea auki. Kun sen sitten kiukuissaan lennättää alakertaan, yleensä se kohta haluaa taas ulos. Jos ei juuri sillä kertaa, niin vähintään tunnin päästä, kun olen juuri nukahtanut. Aamuyöllä kahden aikaan saattaa ukkokulta herätä koiran haukahduksiin, kun se on väärällä puolella ovea. Sitten hän valvoo televisiota katsellen kesken uniensa, kun ei saakaan heti unta enää. Parina viime yönä poika on ollut koiran oven avaaja. Viime yönä kävin vessassa ja poika-rukka nukkui sohvalla, että on helpompi mennä ovelle kuin parvisängystä kapuamalla :) Kun yörumba tuottaa harmaita hiuksia, niin päivällä selviää, miten koira on kaivanut puuvajan maalattiaan pesäkoloa niin, että polttopuut on monen metrin alueelta peitetty multakerroksella.

Koira on jo jonkin aikaa ollut huonokuuloinen. Ei se kuule kaikkia pihaan tulevia autoja ja ihmiset saavat kävellä viereen herättämään koiran, kun se nukkuu häntä homeessa sisällä patjallaan. Näiden levottomien öiden vuoksi soitin ensin eläinlääkärille ja sitten ukkokullalle, että milloin eläinlääkärin vastaanottoaika on. Itse lähdin Koski-seuran hallituksen kokoukseen, ukkokulta tuli töistä ja vaihtoi vaatteet lähteäkseen vastaanotolle koiran kanssa. Kun hän astui ovesta ulos, koira juoksi saman tien koppiinsa piiloon! Ja se mokoma ei mene koppiin muuta kuin silloin, kun on uhka, että sille laitetaan panta ja hihna tai valjaat! Uskomaton otus! Joko se kuuli ja ymmärsi puhelut tai sitten se luki isäntänsä ajatukset! Panta ja fleksi eivät olleet edes näkyvissä vielä!

No, kuuden päivän lääkekuurin se vanha koira-akka sai. Pari päivää on mennyt ja koko ihmisperhe ainakin toivoo, että lääke alkaa pian vaikuttaa.

Toinen kreisi mama onkin viime tilkkutunnin hullun maman blokki. Alkuperäisen ohjeen mukaan aloitettiin 10 x 10 tuuman paloilla ja 2,5 tuuman kaitaleilla. Yksi fiksu opiskelija keksi, että kankaita ei mene mallin kokeilemiseen niin paljon, jos muuttaa tuumat senteiksi yksi yhteen. Eli kokeilimme 10 sentin neliöillä ja 2,5 sentin kaitaleilla. Tietenkin leikkasin osan kaitaleista 3,5 sentin levyisiksi. Jouduin siis leikkaamaan joistain blokeista jo heti sentin pois parista reunasta. Sitten kun reunustettu neliö jaettiin neljään osaan, olisi tietenkin kannattanut ensin tsekata, että kaikki neliöt olivat alunperin saman kokoisia, varsinkin kun olin ommellut niitä kahdella eri koneella, joista toisessa ei ole tilkkupaininjalkaa. Ja jos olisi leikannut huolella mitaten jokaisen erikseen, niin olisi varmemmin saanut aikaan 4 samankokoista neliön neljännestä. Kuten arvaatte, minulla niitä ei ollut. kun aloin ompelemaan paloja jälleen kasaan. Ja rivien yhdistämisessä pitäisi saumanvarat olla eri suuntiin silitetyt... Ei taida tarvita edes kertoa. Kun sain yhdestä rivistä ne käännettyä, niin kaitaleita yhteen mallatessani huomasin, että ne piti kuitenkin olla siihen toiseen suuntaan. Uudelleen silittämään, sitten ompelemaan ja sitten jälleen huomaan, että se kaitale olikin kääntynyt käsissäni ja oli väärin päin! Voi ##########! Ratkoja, paras ystäväni...

tiistai 6. syyskuuta 2016

Harrastusaika alkakoon!

Syyskuu alkoi ja samaten Wellamo-opiston kurssit. Ilmoittauduin vanhaan tuttuun astangajoogan alkeisryhmään. Olen käynyt joogatunneilla jo viisi vuotta, mutta aina vaan alkeisryhmäläisenä. Hyvä kun jaksan edes sen 60 minuuttia, on se sen verran voimaa vaativaa näille toimistotyöläisen lihaksille. Tärkein syy on kuitenkin se, että joka toinen maanantai heti joogan jälkeen alkaa tilkkukurssi viereisessä rakennuksessa! Sopivasti 15 minuutin siirtymä- ja eväidensyöntiaika välissä.
Uusi liikuntatuttavuus on huomenna. Ilmoittauduin Asahi-tunnille. Lainasin noin vuosi sitten kirjastosta Asahi - tietoisen liikkeen taito (tai jotain sinne päin) -nimisen kirjan pelkän nimen perusteella. Se vaikutti mielenkiintoiselta ja nyt sitä on onneksi sopivasti keskiviikkoisin. Kotikulmilla Hämeenkoskella tunti olisi pahasti työpäivän päällä klo 15 alkaen, mutta sitten huomasin ilokseni ja hämmästyksekseni, että nykyisellä työpaikallani Tiilikankaan koululla vastaava tunti on klo 17 alkaen. Tämä oli semmoinen maailmankaikkeuden vinkkaus, että paras totella. Eli huomenna suoraan töistä Asahi-tunnille.

Lukeminen on jäänyt vähemmälle, vaikka sain järjestettyä ompeluhuoneeseen hienon lukunurkkauksen.

Eilisen tilkkukerran jälkeen on sormet kutisseet ompelukoneen ääreen. Mutta tänään ei pystynyt, kun takaraivossa naputtaa myös kotiseutuseuramme Koski-seuran Leader-hankkeen talkootyöt. Olen kirjoittanut puhtaaksi entisen sotaveteraanin ja opettajan Eino Kujalan kirjoittamaa Seuralan historiikkia. Se on aikanaan ilmeisesti kirjoituskoneella naputeltu ja monen monituista kertaa kopioitu. Skannaamallakaan ei saanut kunnollista tekstiä enää sähköiseen muotoon, kun skanneri muuttaa kaikki himmeät kohdat ja kopioidessa tulleet mustat tahrat omituisiksi merkeiksi. Tämä minun piti kesälomallani tehdä, mutta en päässyt kuin puoliväliin. Näihin asioihin liittyen meillä oli myös työpajoja, joissa suunniteltiin verkkolehteä paperisten Kosken Kohioiden tilalle. Se on mielenkiintoista, mutta työpaivän jälkeen ei oikein jaksa keskittyä. Seuran hallituksen kokouskin on tulossa tällä viikolla. Ja perjantaina lähden viikonlopuksi Päivölän kansanopistoon kotisivukurssille, ihan vain oppiakseni lisää verkkojuttuja. 

Verannalla odottaa myös kaksi suurta kesäkurpitsaa, kun suunnittelin Koti ja maatalous -lehden ohjeen mukaan tehdä kesäkurpitsasta ja sitruunasta hilloa. Tänään se asia edistyi sitruunoiden oston verran! :) Ja omenasosettakin piti tehdä... Phiuh...

Ihan itseäni lohduttaakseni: Sirpa, kyllä sä ompeletkin vielä jotain... joskus... 

Kävelylenkillä löydetty yksisarvinen :)