sunnuntai 21. elokuuta 2016

Syysvärit

Loma on jo niin kaukana, että ei ole kuin haalea muisto vain. Kesän kukkaset ovat puutarhassa jo kukkineet, syysleimu on enää kukassa. Sain onneksi loman lopuksi siirtää ompeluhuoneeni alakertaan. Olen siis ensi talven ukkokullan kanssa sentään samassa kerroksessa, vaikka eri päässä taloa ollaankin. Meidän talossa sekin tarkoittaa viereisiä huoneita :)

Vanhempi poika muutti pois kotoa ja nuorempi siirrettiin vanhemmalta jääneeseen huoneeseen, joten minä sain valoisan etelänpuoleisen kulmahuoneen. Remonttia en viitsinyt ehdottaa, muuten olisi muuttoni venynyt. Huone on vielä tilavan oloinen, kun iso osa kankaista on edelleen muovilaatikoissa ullakolla. Taidan toistaiseksi antaa ollakin. On niin paljon keskeneräisiä töitä, että ajattelin keskittyä ensin niiden valmiiksi tekemiseen - ainakin yritän keskittyä... Kohta alkaa taas Wellamo-opiston tilkkukurssi ja Sanna-ope, armoitettu tilkkuhullumme, tuo runsaat määrät uusia ideoita.

Mansetilkku-näyttelyn kävin katsomassa Tampereella. Oma perhosenikin oli siellä liihottelemassa. Oudosti kukkasen alapuolelle sijoitettuna. Yleensä lentelevät kukkien yllä...
Hieno kukka kyllä. Sen on tehnyt Kristiina Mäki. Lehdet ja varret houkuttavat minuakin kokeilemaan nauhojen aplikoimista, vai miksi sitä pitäisi sanoa...
Näyttelyssä oli paljon kivoja töitä. Kiitos Tampereen killoille, jotka näyttelyn järjestelyt hoitivat. Hieno homma!



Päivölän kansanopistossa olin viikko sitten viikonlopun tilkkupeitekurssilla, jossa opettajana oli Hannele Wakkari (Tilkkutaiwas-blogi).

Kokeilin Kuusama-blokkia ja tein laatikko- ja balleriinapussukat.

Balleriina jäi sen verran kesken, että vuori pitää vielä ommella käsin.

Jaakobin tikapuut -aiheen aloitin ihanan kirjavasta jellyrollista. Torkkupeitto on ajatuksena.

Aloitin uudessa työhuoneessani myös yhden päiväpeiton Ystävänsydän-blokeista, mutta siitä en laita kuvia, koska se on salaisuus, kunnes se valmistuu :)

Työkuviot vievät nyt paljon energiaa, kun siirryin kunnanvirastolta koulusihteeriksi ja hoidossani on kaikkiaan neljä koulua, joista kolme on minulle uusia tuttavuuksia henkilökuntineen. Ja tämän uuden kuntamme koulutoimistorutiinitkin ovat vähän erilaisempia kuin mihin olen tottunut. Uudet rutiinit, jotka pitää tehdä neljään kouluun huolimatta jatkuvan puhelimen pirinän keskeytyksistä, ovat imeneet voimia niin, että iltaisin ei ole jaksanut juuri muuta kuin ihailla kankaiden värejä. Kun saadaan lukuvuosi alkuun, oppilasasiat, iltapäivätoiminta ja koulukuljetukset pyörimään, niin seuraavaksi onkin tilastotietojen kerääminen ja tietojen tarkistaminen. Jospa lokakuussa sitten vähän rauhottuisi...

Kävin muuten kesälomalla pitkästä aikaa oman kylän kotiseutumuseossa ja mitä sieltä löytyikään: Tilkkupeitto!


Ompeluinspiraatiota odotellen...