tiistai 12. huhtikuuta 2016

Juhlaa juhlan perään

Kyllä oli mukavat hautajaiset ;)
Minut oli perjantaina kutsuttu edelliseen työpaikkani viimeisiin juhliin. Orimattila-instituutin aikaan alkoivat työni, Koulutuskeskus Salpauksen alkuaikaan lähdin pois ja nyt Orimattilan viimeinenkin toimipiste lopetetaan ja kaikki koulutus siirtyy Lahteen. Tuntuu, että muutos on pysyvä olotila joka puolella. Mutta ei kai se pysähtyneisyyskään hyväksi ole...

Tilanne on kyllä tosi raskas heille, jotka odottelevat varmistuksia uusista sijoituspaikoistaan, itse nautin vain jälleennäkemisen ilosta. Yhdessä kokattiin eli tehtiin pizzoja, salaatteja ja mutakakkua. Hyviä olivat ja vatsa oli pinkeänä lopun iltaa. Toivottavasti kalustolle ja kauniille astiastoille löytyy hyvät sijoituspaikat myös. Kivasti olivat kattaneet kahvipöytään näytille kaikkia mahdollisia kuppeja, joita talosta löytyi. Ja muutenkin värit tekivät haikea-aiheisesta juhlasta ja oppilaiden ruokasalista juhlavamman.



 
 
Jotenkin tuo Orimattilan työyhteisömme on ollut koko työhistoriani merkittävin. Joka työpaikassa on tietenkin ihmisiä, joiden kanssa ei synny välitöntä lämmintä yhteishenkeä tai henkilöitä, joita mieluiten välttelee, mutta voi myös olla työyhteisöjä, jotka jäävät mieleen vain yhdentekevinä.
 
Minulle Orimattilassa muodostui paras työkaveruudesta alkanut ystävyys koko työhistoriani ajalta. Tapaan neljää entistä työkaveriani vieläkin säännöllisen epäsäännöllisesti, vaikka vaihdoin työpaikkaa jo yhdeksän vuotta sitten. (Uskomatonta, miten aika kuluu!) Miten sattui, että päädyin juuri Orimattilan Heinämaantielle ja että siellä oli juuri ne ihmiset, jotka merkitsevät minulle niin paljon? Se tuki, kannustus, ilo ja energia, jota aina saan tapaamisistamme! Tuntuu, että se tulee aina siihen tarpeeseen, mitä minulla milloinkin on. Toivottavasti pystyn edes sirusen antamaan siitä takaisin.
Tapaamisten lisäksi porukasta on muodostunut pienempiä harrastusporukoita. Yhden rouvan sain houkuteltua tilkkukurssillemme ja toisen kanssa tapaan joka kesä Orimattilan Villa Roosan taidenäyttelyssä. Niin hyvin toimii telepatiamme, että yhtenä kesänä, jolloin en saanut sovittua hänen kanssaan, milloin menemme näyttelyä katsomaan, päädyimme kuitenkin sinne samaan aikaan!
 
 
Lauantaina oli sitten toiset juhlat. Tämänkin filosofia tai psykologia olisi tutkimisen arvoinen juttu. Yksi ihanan positiivinen ja herkkä nainen kutsui ystäviään koolle jokunen vuosi sitten. Joukossa oli naisia, jotka eivät olleet ennen nähneet toisiaan, mutta koska kaikki olimme illan emännän ystäviä, olimme ystäviä myös keskenämme! Ihanan positiivisia, luovia, kauniita ja ehkä jokainen omalla tavallaan höpsöjä naisia :) Naurua ja tanssia!
Porukkamme on sittemmin käynyt Kööpenhaminassa ihastelemassa Tivolin joulumarkkinoita ja nyt lauantaina tapasimme jälleen. Ystävälläni on todella kaunis koti ja kaksi hauskaa karvakaveria :) Tunsin, miten sieluni kehräsi tyytyväisyydestä, kun lähdin illalla kotiin.
Olen ollut hiukan alakuloinen ja äkeä, mutta sille en onneksi voi mitään, että positiivisesta seurasta saan energiaa.
 


Sain myös kuvattua sen taannoin valmistuneen käsilaukun.

Bali Pops -kaitaleista ommeltu kassi.
Sangat purettu vanhasta kirppisostoksesta.

Vetoketjukaitaleen voi nostaa ylös, joten tulee vähän lisätilaa.
Kassiin mahtuu A4 vaakasuuntaan.

Sain myös valmiiksi niin vadelmaisen pussukan, että vesi nousee kielelle.