lauantai 23. huhtikuuta 2016

Aamiaisnautinto

Ensin varoitukset
  • Ravintola- ja suurkeittiöalan ammattilaisille: Tämä on kotikeittiössä itselle valmistettua. Ei edes muille perheenjäsenille, joten hygieniasäännöksistä ei ole välitetty, ne on vältetty.
  • Ruokabloggaajille: tämä ei ole edes harrastelijakokkaajan blogi, saatika jonkun taitavamman, joten älkää kuvitelko saavanne tästä mitään nautintoa. Tämä on sekalaisten asioiden blogi.
  • Valokuvaajille tai valokuvausta intohimoisesti harrastaville: Otan kuvat menneen talven ja sitä edellisen kesän lumiallani. Valot on mitä on ja tarkkuus jossain mihin osuu. Jos silmiinne sattuu tai hermo alkaa nykiä, vaihtakaa heti sivua, ennen kuin ehditte yhdenkään kuvan kohdalle.
  • Tilkkutyöläisille: Teekuppi on kyllä leikkuualustan päällä, mutta tee ehti jäähtyä, joten mitään vahinkoa ei alustalle sattunut.
  • Kaikille: Jos sielunne, silmänne tai muut osanne kärsivät, vaihtakaa sivua, mitään vahingonkorvauksia ei ole varaa maksaa.

Otetaan ensin auki tietokone, johon on reilu vuorokausi takaperin laitettu Windows 10 marinoitumaan. Koneen päällä on teksti "Plays well with Windows 10".

Nyt kaikki odottavat henkeään pidätellen, miten alan sadattelemaan, kuinka hankalaa nyt on ja mikään ei pelaa. Mutta, surprise, plays well! Olen kaikessa rauhassa jo pari tuntia selannut Facebookissa Tilkusta asiaa -ryhmää ja omalla blogilistallani ja vähän muuallakin olevia blogeja. Lataamisessa kesti melko kauan edellisyön ja eilisaamun aikana, mutta syy oli nettiyhteyden valinnassa. Aivan, meillä on kaksi yhteyttä, joista maksetaan molemmista kuukausimaksua - älkää kysykö enempää...

Ihmetystä aiheutti Edge-selain, joka ilmestyi automaattisesti ja on vähän erilainen kuin Explorer, johon olen tottunut. Mutta Explorer löytyi helposti ja siellä oli kaikki suosikit yms. valmiina.
Latasin eilen illalla nopsaan Adobe Digital Editions -ohjelman ja Adlibris-kirjakaupasta ostin Konmari-kirjan e-kirjana luettavaksi. Melko helppoa ja nopeaa!

No kaiken tuon aamuisen lukemisen jälkeen minulle tuli nälkä. Aamupalalle pitäisi mennä siis. Tiedättekö sen tunteen, kun tuntuu, että elämä on aina samanlaista? Aina samat vaatteet päälle, aina samat kalkkunaleikkeet samalle leivälle, aina sama sotku keittiössä, tätä voisi jatkaa aina ja aina vaan.
Eilen ruokakaupassa oli Pirjon Pakarin konsulentti maistattamassa leipää ja ostin ohraleivän ja täysjyväkauran (molemmissa tietenkin suurin osa jauhoista on vehnää, kuinkas muuten). Maistuivat kuitenkin vaihteeksi vähän erilaiselta kuin Kaura100 tai reissumiehet. Päälle levitin Violan paprika-chili-tuorejuustoa reilusti ja siivutin päälle loput mozzarellajuustosta, jonka päiväykset olivat jo menneet. Meillä siis äiti syö, jos muille ei kelpaa. Koiralta ei kysytty.

Nautinto tulikin sitten siitä, että löysin lähes kuivuneesta basilikaruukusta vielä tuoreitakin lehtiä ja kahden väriset tomaatit kruunasivat voileivät ja vähensivät sekä värin että vitamiinintarvettani. Ja toinen nautinto tuli siitä, kun on lauantaiaamu, eikä tarvinnut lähteä töihin eli aamupalan voi nauttia työhuoneessa keittiön sijaan, kirjoittaen samalla blogia. Kolmas nautinto tuli siitä, että sain kupin ja lautasen mahtumaan pöydän reunalle ilman, että toiselta reunalta tippui mitään lattialle.




Työhuoneeni pöydälle, ynnä muualle, on kertynyt tässä menneinä viikkoina kaikkea kamaa, kun olen raivannut ullakkotavaroitamme edelleen, rauhalliseen tahtiin. Kankaat ja vanut ovat edellisestä vvv-viikonlopustamme jääneitä, eli reilun kuukauden takaa. VVV = vähän vielä vaiheessa tai viitta vaille valmiit - tilkkuopettaja Hannele Wakkarin keksimät termit UFOn = unfinished objects tilalle.

On ollut antoisampaa kaivaa vuosi-pari sitten viimeksi siivottuja ullakkotavaroita kuin siivota tämän vuoden heitteillejääneitä...

Nenäliinat ovat ukkokullan mummon ja papan vanhoja, mutta siistissä kunnossa, joten säästin ne, kun kyllä joskus tarvitsee pehmeää kangasnenäliinaa. Ne odottavat parhaan sijoituspaikan löytymistä, että löytyvät silloin kun jollain on nenänalunen rikki niistämisestä. Kupin pohjalla ei ole hiuksia, vaan tiskikoneessa on lasitus haljennut ensimmäisessä pesussa. Sen jälkeen ovatkin säilyneet koneessa monta sataa pesua. On sekin kummallista. Onkohan tuossakin joku opetus? Opettele sietämään epätäydellisyyttä ympärilläsi? En ole oppinut, mutta se onkin toisen kirjoituksen aihe aikanaan.

Kortissa on ihan kummalliseen käsityölajiin viittaava kuva, mutta teksti on nautinnollinen ja tarpeeseen tulevan oiva: Elämän on tarkoitus olla värikästä! Kiitos Mrs R!

Näistä se nautinnollinen olo sitten tänään tulikin.