lauantai 23. huhtikuuta 2016

Aamiaisnautinto

Ensin varoitukset
  • Ravintola- ja suurkeittiöalan ammattilaisille: Tämä on kotikeittiössä itselle valmistettua. Ei edes muille perheenjäsenille, joten hygieniasäännöksistä ei ole välitetty, ne on vältetty.
  • Ruokabloggaajille: tämä ei ole edes harrastelijakokkaajan blogi, saatika jonkun taitavamman, joten älkää kuvitelko saavanne tästä mitään nautintoa. Tämä on sekalaisten asioiden blogi.
  • Valokuvaajille tai valokuvausta intohimoisesti harrastaville: Otan kuvat menneen talven ja sitä edellisen kesän lumiallani. Valot on mitä on ja tarkkuus jossain mihin osuu. Jos silmiinne sattuu tai hermo alkaa nykiä, vaihtakaa heti sivua, ennen kuin ehditte yhdenkään kuvan kohdalle.
  • Tilkkutyöläisille: Teekuppi on kyllä leikkuualustan päällä, mutta tee ehti jäähtyä, joten mitään vahinkoa ei alustalle sattunut.
  • Kaikille: Jos sielunne, silmänne tai muut osanne kärsivät, vaihtakaa sivua, mitään vahingonkorvauksia ei ole varaa maksaa.

Otetaan ensin auki tietokone, johon on reilu vuorokausi takaperin laitettu Windows 10 marinoitumaan. Koneen päällä on teksti "Plays well with Windows 10".

Nyt kaikki odottavat henkeään pidätellen, miten alan sadattelemaan, kuinka hankalaa nyt on ja mikään ei pelaa. Mutta, surprise, plays well! Olen kaikessa rauhassa jo pari tuntia selannut Facebookissa Tilkusta asiaa -ryhmää ja omalla blogilistallani ja vähän muuallakin olevia blogeja. Lataamisessa kesti melko kauan edellisyön ja eilisaamun aikana, mutta syy oli nettiyhteyden valinnassa. Aivan, meillä on kaksi yhteyttä, joista maksetaan molemmista kuukausimaksua - älkää kysykö enempää...

Ihmetystä aiheutti Edge-selain, joka ilmestyi automaattisesti ja on vähän erilainen kuin Explorer, johon olen tottunut. Mutta Explorer löytyi helposti ja siellä oli kaikki suosikit yms. valmiina.
Latasin eilen illalla nopsaan Adobe Digital Editions -ohjelman ja Adlibris-kirjakaupasta ostin Konmari-kirjan e-kirjana luettavaksi. Melko helppoa ja nopeaa!

No kaiken tuon aamuisen lukemisen jälkeen minulle tuli nälkä. Aamupalalle pitäisi mennä siis. Tiedättekö sen tunteen, kun tuntuu, että elämä on aina samanlaista? Aina samat vaatteet päälle, aina samat kalkkunaleikkeet samalle leivälle, aina sama sotku keittiössä, tätä voisi jatkaa aina ja aina vaan.
Eilen ruokakaupassa oli Pirjon Pakarin konsulentti maistattamassa leipää ja ostin ohraleivän ja täysjyväkauran (molemmissa tietenkin suurin osa jauhoista on vehnää, kuinkas muuten). Maistuivat kuitenkin vaihteeksi vähän erilaiselta kuin Kaura100 tai reissumiehet. Päälle levitin Violan paprika-chili-tuorejuustoa reilusti ja siivutin päälle loput mozzarellajuustosta, jonka päiväykset olivat jo menneet. Meillä siis äiti syö, jos muille ei kelpaa. Koiralta ei kysytty.

Nautinto tulikin sitten siitä, että löysin lähes kuivuneesta basilikaruukusta vielä tuoreitakin lehtiä ja kahden väriset tomaatit kruunasivat voileivät ja vähensivät sekä värin että vitamiinintarvettani. Ja toinen nautinto tuli siitä, kun on lauantaiaamu, eikä tarvinnut lähteä töihin eli aamupalan voi nauttia työhuoneessa keittiön sijaan, kirjoittaen samalla blogia. Kolmas nautinto tuli siitä, että sain kupin ja lautasen mahtumaan pöydän reunalle ilman, että toiselta reunalta tippui mitään lattialle.




Työhuoneeni pöydälle, ynnä muualle, on kertynyt tässä menneinä viikkoina kaikkea kamaa, kun olen raivannut ullakkotavaroitamme edelleen, rauhalliseen tahtiin. Kankaat ja vanut ovat edellisestä vvv-viikonlopustamme jääneitä, eli reilun kuukauden takaa. VVV = vähän vielä vaiheessa tai viitta vaille valmiit - tilkkuopettaja Hannele Wakkarin keksimät termit UFOn = unfinished objects tilalle.

On ollut antoisampaa kaivaa vuosi-pari sitten viimeksi siivottuja ullakkotavaroita kuin siivota tämän vuoden heitteillejääneitä...

Nenäliinat ovat ukkokullan mummon ja papan vanhoja, mutta siistissä kunnossa, joten säästin ne, kun kyllä joskus tarvitsee pehmeää kangasnenäliinaa. Ne odottavat parhaan sijoituspaikan löytymistä, että löytyvät silloin kun jollain on nenänalunen rikki niistämisestä. Kupin pohjalla ei ole hiuksia, vaan tiskikoneessa on lasitus haljennut ensimmäisessä pesussa. Sen jälkeen ovatkin säilyneet koneessa monta sataa pesua. On sekin kummallista. Onkohan tuossakin joku opetus? Opettele sietämään epätäydellisyyttä ympärilläsi? En ole oppinut, mutta se onkin toisen kirjoituksen aihe aikanaan.

Kortissa on ihan kummalliseen käsityölajiin viittaava kuva, mutta teksti on nautinnollinen ja tarpeeseen tulevan oiva: Elämän on tarkoitus olla värikästä! Kiitos Mrs R!

Näistä se nautinnollinen olo sitten tänään tulikin.

tiistai 12. huhtikuuta 2016

Juhlaa juhlan perään

Kyllä oli mukavat hautajaiset ;)
Minut oli perjantaina kutsuttu edelliseen työpaikkani viimeisiin juhliin. Orimattila-instituutin aikaan alkoivat työni, Koulutuskeskus Salpauksen alkuaikaan lähdin pois ja nyt Orimattilan viimeinenkin toimipiste lopetetaan ja kaikki koulutus siirtyy Lahteen. Tuntuu, että muutos on pysyvä olotila joka puolella. Mutta ei kai se pysähtyneisyyskään hyväksi ole...

Tilanne on kyllä tosi raskas heille, jotka odottelevat varmistuksia uusista sijoituspaikoistaan, itse nautin vain jälleennäkemisen ilosta. Yhdessä kokattiin eli tehtiin pizzoja, salaatteja ja mutakakkua. Hyviä olivat ja vatsa oli pinkeänä lopun iltaa. Toivottavasti kalustolle ja kauniille astiastoille löytyy hyvät sijoituspaikat myös. Kivasti olivat kattaneet kahvipöytään näytille kaikkia mahdollisia kuppeja, joita talosta löytyi. Ja muutenkin värit tekivät haikea-aiheisesta juhlasta ja oppilaiden ruokasalista juhlavamman.



 
 
Jotenkin tuo Orimattilan työyhteisömme on ollut koko työhistoriani merkittävin. Joka työpaikassa on tietenkin ihmisiä, joiden kanssa ei synny välitöntä lämmintä yhteishenkeä tai henkilöitä, joita mieluiten välttelee, mutta voi myös olla työyhteisöjä, jotka jäävät mieleen vain yhdentekevinä.
 
Minulle Orimattilassa muodostui paras työkaveruudesta alkanut ystävyys koko työhistoriani ajalta. Tapaan neljää entistä työkaveriani vieläkin säännöllisen epäsäännöllisesti, vaikka vaihdoin työpaikkaa jo yhdeksän vuotta sitten. (Uskomatonta, miten aika kuluu!) Miten sattui, että päädyin juuri Orimattilan Heinämaantielle ja että siellä oli juuri ne ihmiset, jotka merkitsevät minulle niin paljon? Se tuki, kannustus, ilo ja energia, jota aina saan tapaamisistamme! Tuntuu, että se tulee aina siihen tarpeeseen, mitä minulla milloinkin on. Toivottavasti pystyn edes sirusen antamaan siitä takaisin.
Tapaamisten lisäksi porukasta on muodostunut pienempiä harrastusporukoita. Yhden rouvan sain houkuteltua tilkkukurssillemme ja toisen kanssa tapaan joka kesä Orimattilan Villa Roosan taidenäyttelyssä. Niin hyvin toimii telepatiamme, että yhtenä kesänä, jolloin en saanut sovittua hänen kanssaan, milloin menemme näyttelyä katsomaan, päädyimme kuitenkin sinne samaan aikaan!
 
 
Lauantaina oli sitten toiset juhlat. Tämänkin filosofia tai psykologia olisi tutkimisen arvoinen juttu. Yksi ihanan positiivinen ja herkkä nainen kutsui ystäviään koolle jokunen vuosi sitten. Joukossa oli naisia, jotka eivät olleet ennen nähneet toisiaan, mutta koska kaikki olimme illan emännän ystäviä, olimme ystäviä myös keskenämme! Ihanan positiivisia, luovia, kauniita ja ehkä jokainen omalla tavallaan höpsöjä naisia :) Naurua ja tanssia!
Porukkamme on sittemmin käynyt Kööpenhaminassa ihastelemassa Tivolin joulumarkkinoita ja nyt lauantaina tapasimme jälleen. Ystävälläni on todella kaunis koti ja kaksi hauskaa karvakaveria :) Tunsin, miten sieluni kehräsi tyytyväisyydestä, kun lähdin illalla kotiin.
Olen ollut hiukan alakuloinen ja äkeä, mutta sille en onneksi voi mitään, että positiivisesta seurasta saan energiaa.
 


Sain myös kuvattua sen taannoin valmistuneen käsilaukun.

Bali Pops -kaitaleista ommeltu kassi.
Sangat purettu vanhasta kirppisostoksesta.

Vetoketjukaitaleen voi nostaa ylös, joten tulee vähän lisätilaa.
Kassiin mahtuu A4 vaakasuuntaan.

Sain myös valmiiksi niin vadelmaisen pussukan, että vesi nousee kielelle.

lauantai 2. huhtikuuta 2016

Yhdistysjuttuja

Uskokaa tai älkää, niin kävin maaliskuun aikana viiden eri yhdistyksen vuosikokouksessa, eikä mukana ollut vielä edes kaikki yhdistykset, joihin kuulun.

Jotkut ihmiset kuuluvat moniin yhdistyksiin ja sitten on heitä, jotka eivät mistään hinnasta suostu mihinkään yhdistykseen. Olen monesti ihmetellyt sitä vastustusta. Mitä he pelkäävät, että tapahtuu, jos liittyy jäseneksi johonkin yleishyödylliseen yhdistykseen, maksaa jäsenmaksun, käy kerran tai kaksi vuodessa virallisissa kokouksissa. Yhdistyksessä voi olla myös vain kannatusjäsen.

Niin paljon hyvää tehdään paikallisesti pienissä yhdistyksissä vain muutaman aktiivisen ihmisen voimin. Olisi mukavampaa, jos tehtäviä voisi jakaa vähän useammalle, mutta kaikille voimien ja taitojen mukaan. Tekemällä myös oppii ja yhdessä tekeminen on hauskaa. Yhdistyksessä voi joko oppia taitoja, joista on hyötyä työelämässä ja elämässä yleensä, tai siellä voi hyödyntää oman yhteisön parhaaksi taitoja, joita on oppinut ammatissaan. Kun antaa, niin saa.

Yhdessä tekeminen on yleensä mukavaa, kun toimitaan suvaitsevaisessa hengessä yhteiseksi hyväksi. Jos joku homma ei miellytä itseä, voi tehdä jonkun muun homman ja silti tulee autettua omaa yhteisöä. Olen kuullut sanottavan, että juu, muuten voisin osallistua, mutta kun se on niin jäykkää. Tai siellä on vaan eläkeläisiä. Yhdistyslaki tietenkin sanelee osan jäykkyydestä, mutta se koskee lähinnä vain niitä kahta kokousta, jotka on vaan kestettävä. Vanhoja käytäntöjä pystyttäisi uudistamaan, jos yhdistyksiin liittyisi uusia ja nuorempia toimijoita. Monet yhdistykset pitäisi nostaa nykyaikaan ja myös digiaikaan ja siihen tarvitaan nuoria osaajia, jotka ymmärtävät niiden asioiden päälle, tai haluavat oppia. Monen suomalaisen yhdistyksen pitäisi uudistua, mutta te ihmiset ette voi odottaa, että uudistuksen tekevät pelkästään "eläkeläiset, joilla on aikaa olla yhdistyksissä".

Yhdistyksen kannatusjäsen voi olla siksi, että haluaa tukea yhdistyksen toimintaa ja tarkoitusta, vaikka se ei ole itselle juuri kyseisellä hetkellä henkilökohtaisesti tärkeää. Pari kokousta, että homma pyörii ja kympin jäsenmaksu ovat pieni hinta siitä, että omalla kotipaikkakunnalla toimii yhdistys, josta on hyötyä esimerkiksi oman kotiseudun heikommille. Hyväntekeväisyyttä voi tehdä myös lähellä, vaikka maailmanlaajuiset hankkeetkin ovat tärkeitä.

Voi olla myös jäsen, koska harrastaa jotain sellaista, jota yhdistystoiminnan kautta organisoidaan tai tuetaan. Harrastaa voi tietenkin ilman yhdistystäkin. Ei tarvitse kuulua FinnQuiltiin, vaikka harrastaa tilkkutöitä. Ei tarvitse kuulua Luontoliittoon, jos tykkää kulkea metsässä tai valokuvata luontoa. Ei tarvitse kuulua maa- ja kotitalousseuraan tai marttoihin, jos tykkää laittaa ruokaa. Mutta miksei voisi kuulua?  Miksei voisi kannattaa omalla jäsenyydellään järjestöä, joka tekee jotain sen asian puolesta, joka on itselle mielekästä tai jopa tärkeää?


Edit 4.4.2016: Löysin Suomi100-sivustolta hyvää faktaa yhdistyksistä :)
http://suomifinland100.fi/yhdistykset-suomen-voimavara/