lauantai 26. maaliskuuta 2016

Yleisön pyynnöstä

Olen ihan kaivannut tätä rakasta päiväkirjaani, mutta aika menee niin äkkiä muihin asioihin. Pitää töihin vääntäytyä ja hoitaa arkiaskareet ja lisäksi olen noin kahden viikon sisällä osallistunut neljän yhdistyksen vuosikokoukseen (mukaan lukien valtakunnallisen tilkkuyhdistyksen vuosikokous) ja ommellut käsilaukun. Tilkkupäivät olivat koko viikonlopun ja niistäkin teki mieli kirjoittaa, mutta en heti sunnuntaina jaksanut ja sitten olikin taas arkihyörinät päällä.

Sielunsisareni kyseli tilkkupäiville mennessä, että koska mennään tanssimaan Tuuren tahtiin. En innostunut aluksi, mutta sitten sunnuntai-iltana tuli toiselta ystävältä viesti, että lähtisinkö hänen kanssaan Tuurea katsomaan. Tarkoitus kai siis oli, että lähden! Porukkamme tuplaantui vielä alkuviikolla ja lopulta eilen ajelimme Lahden Mössöön. Kivaa oli lopulta, tosi kiva oli tanssia Kaihon karavaanin rytmejä. Juttelimmekin, että tämän oli tarkoitus tapahtua. Lopulta päättelin, että toiveeni liikunnan lisäämisestä on kuultu maailmankaikkeudessa. Tai terveyttäni suojeleva enkeli järjesti asiat niin, että tällekin viikolle tuli edes jotain liikuntaa, kun jooga jäi maanantaina tiukan aikataulun vuoksi väliin.

Kuulin myös Lahteen mennessämme lieviä moitteita, että en ole pitkään aikaan kirjoittanut mitään uutta tähän blogiini :) Kuten sanottu, arki on vienyt mennessään ja monta kertaa olisin jo halunnutkin jotain kirjoittaa, mutta sitten on ollut liian myöhä, kun olisi ollut aikaa. Tässä iässä ei parane yöunista paljon tinkiä. Se tuntuu heti seuraavan päivän vireydessä ja ihan fyysisessä jaksamisessakin. Sekä syömisten laadussa ja määrässä ikävä kyllä.

No, tälle innokkaalle lukijalleni tiedoksi, että vinkkisi mukaan tässä autoni takapenkillä nyt kirjoitan :) Ukkokulta ajaa ja pojat tuijottelevat omia ruutujaan. Ainoa ääni autossa on moottorin ja rengashurinan lisäksi minun näppäimistöni rapina ja E:n pienet hörähdykset, kun hän lukee jotain hauskaa. Ajatella! Ei ole kymmentä vuottakaan, kun tämmöinen rauha autossa tuntui vain kaukaiselta haaveelta! Lohduttakoon tämä teitä, jotka vielä kuljette pienten lasten kanssa :) Toivoa on! Ja elektroninen viihde on kyllä loistavaa ajanvietettä autossa.

Tämä kirjoittaminen taitaa nyt olla vain ajatuksenvirtajaarittelua ilman mitään sanomaa. Yhdistysasioita mietiskelin muutama päivä sitten kirjoittaa, mutta nyt ne ajatukset ovat kadonneet. Ehkä ne tulevat joskus takaisin. Nyt takaraivossa jumputtaa vain: "Ole - minun - alla viltin meksikolaisen" :)

Nyt muutama kuva ja sitten alan lueskella, mitä tilkkuilijoille muissa blogeissa kuuluu. Valitettavasti siitä uudesta käsilaukusta ei ole vielä kuvaa. Rauhallista pääsiäistä kaikille!


Karhu, kana ja kettu sulassa sovussa

Yllätyslahja tilkkupäiviltä - unkarilainen riisinukke, kangas perinteistä sinipainantaa.

Sieluani hivelevän värikäs tilkkupeite Lahden Tilkkulatu-tapahtumasta, tekijän nimeä ei ollut näkyvissä.

Ihanan hehkuva lilja oli unkarilaisten vieraiden näyttelytyö

Unkarista myös tämä tulppaani

FinnQuilt ry:n Ihana valo -kilpailun työ, jonka värimaailma myös herätti iloa


Samasta kilpailusta toinen työ. Toki voittajatyötkin olivat kauniita ja taidolla tehtyjä. Minua vain kiehtoo kellanvihreä, keltainen ja oranssi erilaisina yhdistelminä edelleen.