sunnuntai 21. helmikuuta 2016

Sumea sunnuntai

Nyt on ukkokullan kirjanpito tehty. Kerrankin tulos näyttää vähän mukavammalta. Viime kesän hän huhki lapion varressa ja paikkasi asfalttiteiden reikiä. Se saatiin laskuttaa Destialta. Siitä tuleekin sitten ne "yrittäjän harmit". Ensin neljännes tuloista arvonlisäveroihin ja sitten vielä tuloverot päälle! Tuollaisesta henkilötyövaltaisesta hommasta ei paljon kuluja kerry :(
Nyt saadaan taas laskea tarkkaan kaikki alkuvuoden eurot, että saadaan alvit maksettua. Mur...

Pystyisikö tilkkutöitä muuttamaan rahaksi edes vähän... Pitäisiköhän perustaa nettikauppa... Kirpputoreilla ei mene juuri mitään ylipäätään kaupaksi, kun kaikki vain konmarittaa kaappejaan ja tarjontaa on enemmän kuin kysyntää... Tilkkutöitä en kyllä "normikirpputorille" edes laita myyntiin. Ne ovat sentään uusia ja niihin on nähty niin paljon vaivaa. Ja materiaalit ja välineetkin ovat arvokkaita hankkia. Anteeksi tämä ruikutus, mutta mihin tätä pahaa mieltään purkaisi, jos ei rakkaan päiväkirjansa sivuille.

Sitten iloisempiin asioihin! Pikku päivänpaisteen pinta tuli myös valmiiksi! Sen nimeksi taitaa muuttua Pikku ruusunnuppu :)


Tästä tulee vauvanpeiton kokoinen, noin 80 cm x 110 cm. Ajattelin laittaa kevyen polyesterivanun ja valkoisen taustakankaan, eri valkoista kuitenkin kuin tuo kukkakuvioinen.

Ja tässä Kevään häivähdys lopullisessa sijoituspaikassaan, ystäväni Virpin työhuoneessa.
 
 
Ulkona on ihan mustavalkoista, kun katsoo ikkunasta. Kuusetkin näyttävät niin tummilta, että vihreyden voi vain kuvitella hyvällä mielikuvituksella. Siksi on ihanaa, että saa katsella ja käsitellä värejä tilkkutöitä tehden.
 
Onko kukaan muuten miettinyt, miten termi "tilkku" vaikuttaa pienistä kankaanpaloista tehdyn taidokkaan käsityön arvostukseen? Tilkkutyön hinnoittelusta oli artikkeli Finn Quiltin lehdessä. Siinä oli esimerkkinä arpajaiset, joissa auton rengassetti (arvo 600 euroa) oli arvostettu arvokkaammaksi kuin tilkkutyönä tehty applikoitu parisängyn päiväpeitto. Tilkku-sana on varmaan meille harrastajille eri arvoinen kuin ihmisille, jotka eivät tiedä, mikä työmäärä on ennen kuin tilkkutyö on valmis, tikkauksineen kaikkineen. Tilkku voi olla toisille vain "joku kankaanpala", käytetty riepu... pala vanhaa paitaa, mitä arvoa sillä on... Olisiko helpompi keksiä uusi termi, kuin yrittää opettaa tietämättömille, mistä on kyse?
 
Itse olen tehnyt yhden parisängyn päiväpeiton. Urakka tuntui jo heti alkuun kovin työläältä, mutta onneksi sain siskoltani aikaa melkein 8 vuotta sen työn tekemiseen :) Toki kävi sitten niin, että alkuperäinen sini-valko-harmaa väritys ei enää sopinutkaan sisustukseen, vaan pari vuotta ennen h-hetkeä värit vaihdettiin kokonaan musta-valko-harmaaseen ja mallikin muuttui :) Tein työtä palan kerrallaan, toki aina ompelua ketjuttaen. Tikkaus oli helpompaa blokki kerrallaan ja lopulta kaitaleilla yhdistin 48 cm x 48 cm -kokoiset blokit 5 kappaleen riveihin ja 5 riviä yhteen. Nyt harmittaa, kun en oikeasti laskenut työhön käyttämiäni tunteja tarkemmin. Lahjassa sillä ei ole merkitystä. Sen tekee sydämestään sille, jolle sen on ajatellutkin tehdä, sille ei arvioida hintaa. Mutta muuten olisi hauska tietää. Kuten jo aiemmin kirjoitin, pidän muistikirjoista. Tämä olisi sellainen asia, jonka olisi voinut tallentaa muistikirjaan "Ompelin sydänblokkeja tänään 3 tuntia ja nyt lähden kahville" :)
 


sunnuntai 14. helmikuuta 2016

Kevään häivähdys

Koska en saanut kirjanpitoa aloitetuksi lopulta ohjelman päivitysongelman takia, niin tein valmiiksi seinätekstiilin, joka sai nimekseen Kevään häivähdys.
Kooltaan noin 105 x 185 cm. Kankaina käytin sinistä lajitelmaa valmiita 10 tuuman palasia ja valkoista ja vihreää metrikangasta sekä turkoosia batiikkia. Blokin nimi on pienenevä väkkärä.

lauantai 13. helmikuuta 2016

Vetkuttelua

Varmaan tiedätte sen tunteen, että pitäisi aloittaa iso, mutta epämiellyttävä työ.

Koska teen sitä kotona, niin mielellään sitä ensin joisi rauhassa edes kahvit, kun on sentään lauantai ja virkatöistä vapaata. Jotta voin hyvällä mielellä juoda kahvit, niin ensin täytyy siivota edes keittiön pöytä. Kas - pöydälle on kertynyt viikon posti ja joukossa on mm. paikallislehti, jota en "ehtinyt" arki-iltoina lukea (siis pelasin joko Algerian patience -pasianssia tabletilla tai katselin Downton Abbeyn viimeistä tuotantokautta DVD:ltä).

Luen lehden ja pari mainoskirjettä (kesäkukkakuvaston) sitten lajittelen loput postit paperinkeräykseen tai seuraavalle pöydälle, säästämistarpeen mukaan. Sivupöydällä on leivänmurusten seassa leikkuulauta, voiveitsi, pari muuta veistä ja juustohöylä. Laitan välineet laudalle, pyyhin murut kämmensyrjällä ja ripottelen kompostiastiaan. Tiskipöydällä on etikkapullo. Vien sen sivupöydän alle laatikkoon. Huomaan, että appelsiinit ja pari greippiä ovat vielä pusseissa, joten laitan ne kulhoon ja pussit roskiin. Jatkan puuhastelua hetken, kunnes muistan, että kahvia tulin laittamaan ja Se Homma piti aloittaa...

Laitan vettä säiliöön. Muistan, että kuusi kupillista täyttää sopivasti termospullon. Voisin laittaa loput kahvit termokseen ja juoda välillä, kun teen Sitä Hommaa. Haen termoksen, muistan sentään missä se on, joten en harhaudu sillä matkalla siivoamaan esimerkiksi eteisen pöytiä. Termokseen kuumaa vettä ja kahvi tippumaan. Sillä aikaa voisin käydä tietokoneella katsomassa sähköpostit. Tulevat ne puhelimeenkin, mutta luen mieluummin isommalta ruudulta. Poistan mainosviestejä ja Facebook-ilmoituksia. Ja avaan tämän blogini ja selailen nalleja. Selailen paria muutakin blogia. Tarkan markan blogissa on hyvät jutut Konmari-menetelmästä ja tavaroiden säästämisestä.

Meilläkin on säästetty vaikka mitä ja vaikka kuinka pitkään. Rintamamiestalo, joka on siirtynyt sukupolvelta toiselle. Tätä taloa ei ole koskaan kokonaan tyhjennetty muuton vuoksi. Itse muutin tänne tavaroineni täysin varustetusta kämpästä ja kymmenisen vuotta sitten tyhjensimme omiin varastoihimme mieheni mummolan. Joten tavaraa on, vaikka vuosien varrella olen sitä tehokkaasti poistanutkin. Tästä voin kertoa joskus toiste enemmän. Tai sopisihan se tähän vetkutteluteemaan, että nyt kirjoittaisin mahdollisimman pitkään ja tarkasti, mitä olen poistanut milloinkin :) Veikkaan, että jos joku on jaksanut lukea tätä blogia edes tähän asti, mielenkiinto lopahtaisi loppumattomaan tavaralistaan. Koska pidän kirjoittamisesta, niin toki olen kirjoittanut muistikirjaan, mitä olen poistanut ;)

Nyt olisi mukavasti pitkä lauantaipäivä edessä, jospa jatkaisi raivaamista Marie Kondon oppien mukaan. Tarkan markan blogi herätti siivouskipinän. Siivota pitäisi muutenkin. Imuroida ainakin, kun koirankarvaa on nurkat täynnä ja hiekkaa eteisessä, kun oli vesikelit viikolla. Ja se keittiön siivoaminenkin jäi vähän kesken.

Äääh... Se Homma pitää tehdä... tai edes aloittaa ensin. Mutta ihan ensin kahvia.... Tai jospa kirjoittaisi omaan blogiin tästä vetkuttelusta. Tästä aloittamisen tuskasta...

Ja kirjoitin. Ja hain kahvia ja kirjoitin vähän lisää. Ja kaikkeen tähän vetkutteluun on mennyt kohta kaksi tuntia ja Se Homma odottaa yhä....

Kuka arvasi, että Se Homma on perikunnan kirjanpito ja veroilmoitus viime vuodelta?

Pitäisi varmaan odottaa vielä hetki, kun pyykkikone kuuluu linkoavan pojan vaatteita. Laitan ne ensin kuivumaan ja lataan uuden koneellisen, sitten aloitan sen ärsyttävän homman. Lupaan. Päivitän edes sen ohjelman ja järjestän kuitit. Tai ainakin osan kuiteista.