sunnuntai 31. tammikuuta 2016

Sortovuosia ja roskapaloja

Facebookissa keskustelevat liukkaista pihoista ja teistä. Laittavat kuvia lumisista pihoista piha&puutarha -ryhmään. Ja kaikenlaisia siemenpussien kuvia, kun suunnittelevat ensi kesän istutuksia. Minä olen koko viikonlopun elänyt vuosia 1895 - 1907, vuodenajat vaihtuvat tiuhaan tahtiin.
Lainasin nimittäin alkujaan työmatkahuviksi cd-äänikirjan Nimettömät. Se on ensimmäinen osa Enni Mustosen romaanisarjasta Järjen ja tunteen tarinoita. Tarina Hilmasta ja Anna Sofiasta vei niin mukanaan, että perjantaina lainasin neljä jatko-osaa. Kuuntelin koko eilisen päivän ja tämänkin päivän tarinoita ja samalla olen siivonnut ja ommellut, ei ajatustakaan, että olisin lähtenyt ulos kävelemään ja liukastelemaan. En ole malttanut lähteä kuuloetäisyyden ulkopuolelle. Nopeasti imuroinkin, että sai taas laittaa levyn pyörimään. Facebookissa kävin vasta äsken vilkaisemassa, mitä nykyaikaan kuuluu.

Ei ole nykypäivä ollut mielessä. Olen ollut perustamassa työväenyhdistystä, Martta-yhdistystä ja raittiusyhdistystä, todistanut syntymiä ja kuolemia, naisylioppilaiden taivalta tyttökoulusta yliopistoon, susipareja ja avioliittoja. Tarinoissa vilahtelee sopivasti oikeaa historiaa, suuren adressin kopiointiurakka ja nimien keruu, Leo Mechelin, Bobrikov, Dagmar Neovius, suurlakko, punakaarti ja Venäjän laivasto Helsingin edustalla. Pakko oli Wikipediasta vähän lueskella, miten se Suomen historia menikään. Mikä on totta ja mikä kirjailijan keksimää. Nyt olen kuunnellut kolme osaa ja ollut innoissani, kun naiset saivat äänioikeuden ja vaalikelpoisuuden. Ensimmäinen eduskunta on valittu ja Miina Sillanpään lisäksi kirjan päähenkilöt pääsivät tietenkin kansaa edustamaan :)

Jos olisin lainannut nämä kirjoina, en olisi saanut tänä viikonloppuna aikaiseksi mitään muuta. Mutta äänikirjaa kuunnellen sain siivottua ja olen ommellut kolmea eri tilkkutyötä. Pienenevä väkkärä -malli, josta on tuo ensimmäisen blogitekstini kuvakin, on nyt yhtenä pintana ja aloin laittaa siihen vanua. Harsiminen on pienellä pöydällä hankalaa, joten jätin sen odottamaan ja ompelin "roskapalablokkeja" yhteen.


Tikkaan ne viiden palan kaitaleina ja yhdistän jossain vaiheessa kaitaleet toisiinsa. Tämäkin jäi nyt tikkausvaiheeseen. Kolmantena jatkoin viime kurssikerralla aloitettua pikku päivänpaiste -mallia. Sanna-ope oli tehnyt tästä vauvanpeiton. Itsekin innostuin sievästä pikkupeitosta ja valitsin ruusukuvioisen kankaan valkoisen kaveriksi. Muutama kaitale on aluillaan sen verran, että jonkinmoisen kuvankin saatoin ottaa. Harmi, että nuo työpäivät tulevat taas väliin ja häiritsevät keskittymistäni. Tiedä milloin taas saan samanlaisen hengen nostatettua! :)