sunnuntai 31. tammikuuta 2016

Sortovuosia ja roskapaloja

Facebookissa keskustelevat liukkaista pihoista ja teistä. Laittavat kuvia lumisista pihoista piha&puutarha -ryhmään. Ja kaikenlaisia siemenpussien kuvia, kun suunnittelevat ensi kesän istutuksia. Minä olen koko viikonlopun elänyt vuosia 1895 - 1907, vuodenajat vaihtuvat tiuhaan tahtiin.
Lainasin nimittäin alkujaan työmatkahuviksi cd-äänikirjan Nimettömät. Se on ensimmäinen osa Enni Mustosen romaanisarjasta Järjen ja tunteen tarinoita. Tarina Hilmasta ja Anna Sofiasta vei niin mukanaan, että perjantaina lainasin neljä jatko-osaa. Kuuntelin koko eilisen päivän ja tämänkin päivän tarinoita ja samalla olen siivonnut ja ommellut, ei ajatustakaan, että olisin lähtenyt ulos kävelemään ja liukastelemaan. En ole malttanut lähteä kuuloetäisyyden ulkopuolelle. Nopeasti imuroinkin, että sai taas laittaa levyn pyörimään. Facebookissa kävin vasta äsken vilkaisemassa, mitä nykyaikaan kuuluu.

Ei ole nykypäivä ollut mielessä. Olen ollut perustamassa työväenyhdistystä, Martta-yhdistystä ja raittiusyhdistystä, todistanut syntymiä ja kuolemia, naisylioppilaiden taivalta tyttökoulusta yliopistoon, susipareja ja avioliittoja. Tarinoissa vilahtelee sopivasti oikeaa historiaa, suuren adressin kopiointiurakka ja nimien keruu, Leo Mechelin, Bobrikov, Dagmar Neovius, suurlakko, punakaarti ja Venäjän laivasto Helsingin edustalla. Pakko oli Wikipediasta vähän lueskella, miten se Suomen historia menikään. Mikä on totta ja mikä kirjailijan keksimää. Nyt olen kuunnellut kolme osaa ja ollut innoissani, kun naiset saivat äänioikeuden ja vaalikelpoisuuden. Ensimmäinen eduskunta on valittu ja Miina Sillanpään lisäksi kirjan päähenkilöt pääsivät tietenkin kansaa edustamaan :)

Jos olisin lainannut nämä kirjoina, en olisi saanut tänä viikonloppuna aikaiseksi mitään muuta. Mutta äänikirjaa kuunnellen sain siivottua ja olen ommellut kolmea eri tilkkutyötä. Pienenevä väkkärä -malli, josta on tuo ensimmäisen blogitekstini kuvakin, on nyt yhtenä pintana ja aloin laittaa siihen vanua. Harsiminen on pienellä pöydällä hankalaa, joten jätin sen odottamaan ja ompelin "roskapalablokkeja" yhteen.


Tikkaan ne viiden palan kaitaleina ja yhdistän jossain vaiheessa kaitaleet toisiinsa. Tämäkin jäi nyt tikkausvaiheeseen. Kolmantena jatkoin viime kurssikerralla aloitettua pikku päivänpaiste -mallia. Sanna-ope oli tehnyt tästä vauvanpeiton. Itsekin innostuin sievästä pikkupeitosta ja valitsin ruusukuvioisen kankaan valkoisen kaveriksi. Muutama kaitale on aluillaan sen verran, että jonkinmoisen kuvankin saatoin ottaa. Harmi, että nuo työpäivät tulevat taas väliin ja häiritsevät keskittymistäni. Tiedä milloin taas saan samanlaisen hengen nostatettua! :)

sunnuntai 24. tammikuuta 2016

Kolmas kerta toden sanoo

Oletteko kuulleet sellaista, että asiat tapahtuisivat monesti kolmen sarjoissa?

Tuli mieleeni tarina, jonka olen kuullut vuosia sitten, enkä edes muista mistä. Mies asui talossaan alueella, johon nousi tulva ja ihmiset evakuoitiin pois. Naapuri pakkasi perheensä autoon ja oli lähdössä, mutta huomasi, että tämä mies istui verannalla.
- Mikset lähde? Vesi nousee, sanoi naapuri. "Tule kyytiin!"
- Ei minulla ole hätää, Jumala pelastaa minut, vastasi mies ja jäi kotiinsa.

Vesi nousi ja mies kiipesi toiseen kerrokseen. Ikkunaan koputettiin ja palomiehet tulivat veneellä hakemaan miestä. Mies ei lähtenyt, vaan sanoi palomiehille, että Jumala pelastaa hänet kyllä.

Vesi nousi ja mies seisoi jo katolla. Hän odotti pelastusta ja huomasi, että helikopteri tuli katon ylle. Sieltä heitettiin tikkaat miehelle, joka ei kuitenkaan kiivennyt kyytiin, vaan huusi, että ei tarvitse, Jumala pelastaa hänet.

Mies sitten lopulta hukkui. Taivaassa hän kysyi Jumalalta, että mikset pelastanutkaan minua, vaikka niin kovasti uskoin sinuun. Jumala vastasi, että yritinhän minä kolme kertaa!

Tarina tuli mieleeni, kun tajusin omassa elämässäni kolmen sarjan. Ensin kuulin, että uusi kuntatyönantajani antaa henkilökunnalle alennusta uimahallilipusta. Sitten kuulin, että ravitsemusterapeutti Pirjo Saarnian Ravintomaailma-palveluun on myös vapaa jäsenyys kunnan työntekijöillä. Ja kolmanneksi sain siskolta syntymäpäivälahjaksi Jutan voimakirjan!

Tämä on varmaan se viesti, joka minun pitää ymmärtää, että tee jotain tai hukka perii!

Jos pystyisikin muuttamaan käytäntöön kaiken sen, minkä hyvästä ravitsemuksesta tiedän. Itsekuria ja viitseliäisyyttä vain pitäisi nyt saada itseensä lisää. Pitäkäähän mulle peukkuja. Jos onnistun jotain tekemään, ehkä kirjoitan myöhemmin lisää...

tiistai 19. tammikuuta 2016

Uutta opittavaa

Ei uskoisi, että olen oikeasti opiskellut joskus tietotekniikkaa. On kuulkaa atk-ajokortti hallussa. Näköjään minun ajokorttini aikaan ei ollut tietoa blogikirjoittamisesta eikä blogin rakentamisesta, enkä ole viitsinyt ja ehtinyt tietojani sen jälkeen päivittää. Nyt tulee harmaita hiuksia. Tiedätte sitten, kun näette hiusjuureni, että mistä se johtuu. Tästä!

Oli jo niin paljon kysymyksiä että piti kaverin sähköpostilaatikkoa kilauttaa, jos saisin vastauksia. Jos vielä hoksaan ohjeet ja nettikin pitää linjansa, tämä sivu voi jopa vähän kehittyä siihen suuntaan, miten sen mielikuvissani näen.

Työviikkoa on vasta kaksi päivää takana, mutta jotenkin tänään se tuntui jo enemmältä, phuuh...
Sain silti vähän luettua ja ommeltua tänä iltana. Sen lisäksi, että kirjoitin pitkän listan blogin tekoon liittyviä kysymyksiä siihen äskeiseen sähköpostiin.

Aloitin uuden kirjan Mustan tikarin veljeskunnasta kertovasta sarjasta. Jos joku tykkää lukea melko ronskiakin tekstiä pariutumisesta, kiintymyksestä, taisteluista rotujen välillä ja erotiikasta, niin suosittelen :) Kirjailijan nimi on J. R. Ward. Itse luen aina aikajärjestyksessä kirjasarjoja, jos suinkin onnistun saamaan ne käsiini alusta alkaen. Tämä sarja alkaa kirjalla Pimeyden rakastaja ja viimeisin on nimeltään Varjot, taitaa olla jo 13. osa.

Niin - näissä on pääosissa vampyyrit ;)

sunnuntai 17. tammikuuta 2016

Kirjoittamisen into voitti

Sisareni ehdotti minulle tilkkublogin aloittamista jo muutama vuosi sitten. Ajatus on hautunut ja nyt päätin, että kokeilen. En pelkkää tilkkutöihin erikoistunutta, vaan kaikkea sitä monenkirjavaa puuhaa ajattelin kirjoittaa muistiin, mitä päiviini muutenkin kuuluu. Minulle on ollut aina tärkeää kirjoittaa asioita. Muistikirjoja eri asioihin: perinteinen päiväkirja, ompelupäiväkirja, lukupäiväkirja ja aikanaan jopa unipäiväkirja. Voi olla, että en luovu oikeista kirjoista vieläkään, vaikka tännekin kirjoittaisin muutakin kuin tämän kerran.

En tunnusta olevani ihan tumpelo tietotekniikassa, mutta on tämä verkkokirjottamisen ja julkaisemisten terminologia muuttunut huikeasti siitä, kun itse olen viimeksi ollut aiheen kanssa tekemisissä. Että jos täällä näkyy joskus jotain outoa, niin älkää välittäkö ;) Yritän oppia ja kehittyä tässä kirjoittamisen muodossa.

Tilkkutyöt ovat minulle ehkä tärkein aihe. Siitä siis vielä kuvakin, mitä tänään sain aikaiseksi. Malli on nimeltään pienenevä väkkärä. Sain ohjeen Mäntyharjun kansalaisopiston kesäkurssilla opettaja Sanna Parangolta. Tästä on tulossa seinätekstiili ystävän työhuoneeseen.